Vaikka lääkäritädit kovasti yritti vaikeuttaa pakenemista, niin Talonpojan poika on vihdoin Itävallassa. Jalat on maassa turvallisesti ja kuuma on hoteinta.
Kirjottelen tätä koulun (Fachhochschule Vorarlberg tjsp) tietokoneluokassa ja pakko heti myöntää että ikkunasta päivän paisteessa paistattelevat Alpit häiritsevät kovasti keskittymistä. Joten näin ekat sessarit lyhyemmin. Siis noi alpit on ihan oikeasti tossa niin lähellä että ikkunasta melkein yltää kurottamaan ekalle mäelle. Käsittämätöntä. Ja hirmu nättiä.
Säästä pari sanaa: Täällä on kevät. Lunta on vuorten huipuilla ihan piskuisen ja muualla ei sitäkään. Ja kuulemani mukaan sitä ei ole missään vaiheessa ollutkaan. Älytöntä. Ja pirun siistiä. No more toppatakki for me. Laskettelevat asuinkumppanini ovat tosin hieman nyreissään tilanteesta, huhujen mukaan tosin noissa idempänä olevissa hiihtokeskuksissa sitä valkoista kokaiinia jonkun verran on laduilla.
Pari sanaa kämpästä: Täällä on kuin rippikoululeirillä. Ne jotka vielä niin vanhoista asioista muistavat, niin tajuvat varmaan mitä tarkoitan. Ne jotka ei, niin ne ei. Kämpässä on toistaiseksi mukavan väljää, kun kolmasosa jengistä on vasta tullut paikalle. Odottelemme loppuja saapuvaksi tämän viikonlopulla tai ensiviikolla.
Nyt paikalla olevista Roope nyt on Roope ja minä olen edelleen minä. Anthony on amerikkalainen, joka ei näytä osaavan pysyä kotimaassaan vaan jonka on kokoajan oltava jossain ulkomailla. Mukavan oloinen kaveri, eilisilta meni mukavasti sen juttuja kuunnellen. Hurjasti hurjastellut niin nuoreksi jätkäksi (22v). Jännätään josko loputkin kämppikset on mukavia (niitähän on luvassa yhteensä 8...)...
Täältä tähän tällä erää. Lähden takaisin kämpille ihmettelemään miten toi mun pränikkä digikamera toimii. Yritän saada jossain välissä tännekin jotain kuvia siltä.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment