Luin kirjoja

Moi vaan kaikille. Täällä alkaa rutiini pukkaamaan päälle siihen malliin, ettei aina ole ihan kauhiasti kerrottavaa tänne näin. Ja tietty toi Laurea-blogi vie mehuja sitten sen lisäksi. Et, varmaan vauhti bloggailussa hidastuu... ja tajusin juuri että kirjoitin tämän saman asian jo tuossa edellisessä. Hyvä minä.

No, jokatapauksessa, luin kirjoja niinku. Tai siis aloitetaan ihan alusta siitä miten mä tilasin kirjoja. Ihan ite Saksan Amazonista, joka on kokonaan saksankielinen. Et niinku, hyvä minä. Tilaamani kirjat sitten tulivat tuossa viime perjantaina ja viikonloppuna lukaisin molemmat läpi. Kirjoittanen tuohon tämän tekstin alapuolelle varmaankin että mitä luin ja miltä nyt tuntuu. Hyvä minä.

Eka kirja oli siis Safi Mafundikwan Afrikan Alphabets. Joka kertoo siis afrikkalaisesta kirjoituksesta, tai siis paremminkin afrikkalaisista kirjoituksista. Alkuperäinen innostus tuli kun Pauli pyysi mua tekemään logon ja muuta graafista matskua sen starttaamaan lehteen African traditions today. Duunasin juuri ennen tänne lähtöä jonkun näköistä logoa, joka on kyllä aika kesken ja varmaankin jatkan sitä kuhan kotiudun. Lehteäkin on kuulemma jo eka numero jaossa ja sillä on nettisivutkin, mutta Pauli ei ole vielä ainakana ilmoittanut että missä näitä on nähtävillä.

Jokatapauksessa, sain hankittua tämän kirjan vasta nyt, ja onhan tää hirmuisen kiinnostavaa matskua. I had no idea, että Afrikassa on näin rikas kirjoituskulttuuri ollut ja on edelleenkin. Vähän tietty typografina jäin kaipaamaan aavistuksen typografisempaa otetta kirjaan, vaikken ihan ole varma mitä se tarkoittaisi, varsinkin kun Mafundikwa itsekin julistautuu typografiksi... tai typografiasta kiinnostuneeksi siis. Ns. hyvää kakkaa.

Vielä kun keksisi miten tämän liittäisi opinnäytteeseen... voisin päteä edes lähdeluettelossa...

Toinen kirja oli sitten tämä: Steve Johnsonin Everything Bad is Good for You. Special media theoryn hobittiopettaja suositteli tätä kirjaa ja nettilähteet olivat sitä mieltä myös, että tämä kannattaa lukea. Joten ei kun tilaten kun halvalla sai (pokkarin).

Selittääkseen ihan kunnolla mistä tässä kirjassa on kyse tartteisi kirjoittaa about kirjan verran tekstiä (se on aika lyhyt), joten pyrin selittää vähemmän kunnolla eli hyvin lyhyesti. Käytännössä Johnson argumentoi näitä "omg, lapsestasi tulee tappajazombie, josse pelaa tietokonepelejä"-väitteitä vastaan. Eli miten tietokonepelejä ja televisiota katsomalla tullaan fiksummaksi.

Noh, eihän se ihan noin yksinkertaista ole, mutta hyviä pointteja Johnsonilla on. Silleen, kuka on huomioinut että viimeisen 25 vuoden aikana televisiosarjat ovat monimutkaistuneet huomattavasti ja nykyään televisiota katsellessa pitää ajatellakin jotain? Elokuvista ja tietokonepeleistä nyt puhumattakaan. Kiinnostavaa settiä kyllä. Suosittelen. Hyvä minä.

Ja nyt kotio. Hyvä minä!