Olen elossa

Jeb. En ole vielä kuollut. Täällä ei tapahdu kummoistakaan, joten jätetään tällä kertaa raportointi ylläolevaan.

Tai no, kämpässä tapahtuu jonkun verran muutoksia. Kati (Unkarista) lähtee kuulemma huomenna pois pysyvästi, kun ei olekaan toivotulla tavalla löytänyt täältä töitä itselleen, ja toisaalla se Matthjis Hollannista saapui tänään. Tämän lisäksi kämpässä kulkee kahdenlaista käsitystä Carlosin Espanjan matkasta, joko hän menee vain pääsiäiseksi kotiin tai sitten hän lähtee pysyvästi pois. Hämmentävää. Ja oikeastaan aika vähän kiinnostavaa.

Kämppä noin muutenkin ilmeisesti hiljenee pääsiäiseksi. Monilla on tässä melkein kahden viikon loma, joten yllättäen monet ovat lähteneet tai ovat lähtemässä jonnekin. Varautukaa siellä Suomessa siihen että Roope on taas ensiviikolla siellä. Minä en ole, vaan olen täällä.

Ensi viikolla itseasiassa joutuu oikeasti opiskelemaan, kun The Wrap-intensiivikurssi alkaa. Saapa nähdä mitä siitä tulee, printtailin kurssimatskuja tuossa yksi päivä ja ne näyttivät olevan lähinnä vain saksaksi. Lisäksi olen ainut ilmeisesti ainut vaihtari siellä, joten saa nähdä millä kielellä se kurssi oikein pidetään. (Luvattu kieli oli englanti, saa nähdä miten toteutuu.)

Ja kas, olihan tota asiaa sittenkin. Aika jännäilyä.

Kulutin

Ostin tommosen. En ihan tiedä että miksi. Liittynee varmaan tuohon eilen mainittuun kirjaan. Ja siihen mediateoriakurssiin. Ja pientä osasyyllisyyttä on varmaan syytä vierittää myös ton Kaitsun harteille... koska se taitaa olla nykyään osasyyllinen vähän kaikkeen mitä mä teen. Et joo. Äitille kerrottakoon että toi on tosi halpa, eikä tarkoita millään tasolla sitä että mun pitäisi syödä vain riisiä seuraavat kaksi viikkoa. (Äitille (ja muille jotka ei ehkä tiedä mikä toi on) voisi kertoa myös, että se on niinku tommonen kannettava pelikone.)

Peleinä tuli koneen mukana Big Brain Academy, jossa on pieniä älykkyyttä mukatreenavia pelejä. Kylmiltään se sanoi että mun mulla on fashion stylistin (muotistilistin) aivot... mitä se sitten tarkoittaakaan. Sen lisäksi sitten ostin ihan tarkoituksella Animal Crossing: the Wild World-pelin, jossa sitten söpöillään ilman sen kummempaa tarkoitusta.

Et sellasta. Olipas taas jännittävää raportointia.

Luin kirjoja

Moi vaan kaikille. Täällä alkaa rutiini pukkaamaan päälle siihen malliin, ettei aina ole ihan kauhiasti kerrottavaa tänne näin. Ja tietty toi Laurea-blogi vie mehuja sitten sen lisäksi. Et, varmaan vauhti bloggailussa hidastuu... ja tajusin juuri että kirjoitin tämän saman asian jo tuossa edellisessä. Hyvä minä.

No, jokatapauksessa, luin kirjoja niinku. Tai siis aloitetaan ihan alusta siitä miten mä tilasin kirjoja. Ihan ite Saksan Amazonista, joka on kokonaan saksankielinen. Et niinku, hyvä minä. Tilaamani kirjat sitten tulivat tuossa viime perjantaina ja viikonloppuna lukaisin molemmat läpi. Kirjoittanen tuohon tämän tekstin alapuolelle varmaankin että mitä luin ja miltä nyt tuntuu. Hyvä minä.

Eka kirja oli siis Safi Mafundikwan Afrikan Alphabets. Joka kertoo siis afrikkalaisesta kirjoituksesta, tai siis paremminkin afrikkalaisista kirjoituksista. Alkuperäinen innostus tuli kun Pauli pyysi mua tekemään logon ja muuta graafista matskua sen starttaamaan lehteen African traditions today. Duunasin juuri ennen tänne lähtöä jonkun näköistä logoa, joka on kyllä aika kesken ja varmaankin jatkan sitä kuhan kotiudun. Lehteäkin on kuulemma jo eka numero jaossa ja sillä on nettisivutkin, mutta Pauli ei ole vielä ainakana ilmoittanut että missä näitä on nähtävillä.

Jokatapauksessa, sain hankittua tämän kirjan vasta nyt, ja onhan tää hirmuisen kiinnostavaa matskua. I had no idea, että Afrikassa on näin rikas kirjoituskulttuuri ollut ja on edelleenkin. Vähän tietty typografina jäin kaipaamaan aavistuksen typografisempaa otetta kirjaan, vaikken ihan ole varma mitä se tarkoittaisi, varsinkin kun Mafundikwa itsekin julistautuu typografiksi... tai typografiasta kiinnostuneeksi siis. Ns. hyvää kakkaa.

Vielä kun keksisi miten tämän liittäisi opinnäytteeseen... voisin päteä edes lähdeluettelossa...

Toinen kirja oli sitten tämä: Steve Johnsonin Everything Bad is Good for You. Special media theoryn hobittiopettaja suositteli tätä kirjaa ja nettilähteet olivat sitä mieltä myös, että tämä kannattaa lukea. Joten ei kun tilaten kun halvalla sai (pokkarin).

Selittääkseen ihan kunnolla mistä tässä kirjassa on kyse tartteisi kirjoittaa about kirjan verran tekstiä (se on aika lyhyt), joten pyrin selittää vähemmän kunnolla eli hyvin lyhyesti. Käytännössä Johnson argumentoi näitä "omg, lapsestasi tulee tappajazombie, josse pelaa tietokonepelejä"-väitteitä vastaan. Eli miten tietokonepelejä ja televisiota katsomalla tullaan fiksummaksi.

Noh, eihän se ihan noin yksinkertaista ole, mutta hyviä pointteja Johnsonilla on. Silleen, kuka on huomioinut että viimeisen 25 vuoden aikana televisiosarjat ovat monimutkaistuneet huomattavasti ja nykyään televisiota katsellessa pitää ajatellakin jotain? Elokuvista ja tietokonepeleistä nyt puhumattakaan. Kiinnostavaa settiä kyllä. Suosittelen. Hyvä minä.

Ja nyt kotio. Hyvä minä!

Where have all the scenesters gone

Silleen. Stop press, etusivu uusiks. Seuraa skuuppi. Tai no, ei nyt skuuppi, mutta kuhan hyperventiloin turhasta. (Elämä täällä alkaa löytämään arkensa, joten arjenihmettelybloggailu varmaan tässä vähenee ajan myötä.)

Jokatapauksessa, tein varsin hämmentävän huomion tällä viikolla tästä koulusta: täällä ei opiskele yhtäkään skenesteriä. Ei yhtäkään hevaria, ei yhtäkään punkkaria, ei yhtäkään hippiä, ei yhtäkään hiphopparia, ei yhtäkään post-punkkaria. Empiirisen tutkimukseni mukaan kukaan koulun opiskelijoista ei myöskään omista bändipaitoja tai näkyviä lävistyksiä, ja pitkät tukatkin on varattu vain ja ainoastaan tyttöjen päihin. Varsin hämmentävää. Mediagestaltungin puolellakin on juuri ja juuri kaksi lumilautailijan näköistä nuorukaista.

Varsin hämmentävää. Kadulla näitä kuitenkin näkyy jonkun verran, mutta koulussa ei. Laittaako kaikki Dornbirnin pienet hevi-arit kouluun päälle tavallisemmat vaatteet ja sitten kotona vasta sotisovan? Vai opiskeleeko täällä koulussa ihan oikeasti vain semmoisia tavallisia kunnollisia nuoria, jotka valmistuttuaan menevät päivätöihin ja naimisiin ja ostavat kaksi lasta, volvon ja mökin vuorilta?

Me vaihtarit varmaan tuhat kertaistettiin tän koulun skenester-pooli. Silleen, meillä on sekä täysiverinen punkkari että ihka-aito hevari keskuudessamme.

Talvi?

Joo-o. Tältä näytti tänään aamulla herätessä mun ikkunasta. Jälkimmäinen kuva näemmä ihan epätarkka, mutta olkoot. Lumisadetta on luvattu käsittääkseni koko viikoksi, joten tällä menolla huomenna rämmitään metrisissä kinoksissa. Oh joy.

Ja niinku kaks viikkoa sitten täällä käveltiin t-paitasillaan ja mietittiin shortsien käyttöönottoa.
Vika kuva sitten taas koulun tietokoneluokasta. Huomatkaa taivaanrannassa siintävät alpit. Joita siis ei näy, kun pyryttää lunta niinku televisiossa lähetysajan ulkopuolella.

Opinnäytetyöstä

Jollekulle olen varmaan jo maininnut, että olen jo jokseenkin aloittamassa opinnäytetyötäni. Itseasiassa mun piti aloittaa se jo ihan oikeasti tuossa ennen tänne lähtöä, mutta sitten sairastelun ja, umm, muiden syiden takia en oikein pystynytkään siihen. No, mitä nyt kävin Tuomaan Tuomaksen kanssa juttelemassa mukavia ja tarkentamassa työn pointtia.

Työn tarkoituksena on siis tehdä fonttisuunnittelua, näkökulmana suomenkielen tarpeet. Käsittääkseni kukaan ei ole juurikaan suunnitellut fontteja erityisesti suomenkielelle. Mitä tämä käytännössä tarkoittaa? En oikein tiedä. Kun alan sitten ihan ihan oikeasti jotain tekemään, niin sitten pitää varmaan kokeilla kalastella jotain kieliauktoriteettejä asian suhteen ja kysellä että mitä ne kaipaa.

Mutta käytännössä varmaan puhutaan ainakin suomenkielen kirjainparien välistämisestä oikein ja mahdollisten ligatuurien tarpeen arvioimisesta. Niille tavallisimmille fl-, fi ja ff-ligatuureille ei kuitenkaan suomenkielessä ole juuri tarvetta. (Okei, okei, okei. Tässä tarkoitetaan kirjakieltä, esmes helsinginkielessähän äffää käytetään.) Mietin myös itsekseni vaihtoehtoa, että ensimmäiseen versioon fontista tekisin vain kirjaimet joita suomenkielessä natiivisti tarvitaan. Et sit esmes en turhaan suunnittelisi versaali-g:tä, koska suomenkielessä g on vain ng-kirjainyhdistelmässä, eikä G:n pitäisi noin järjen mukaan esiintyä tekstissä.

Juttelin jo tuossa jonkun aikaa sitten Paavon (terkkui!) kanssa, ja ilmeisesti ei tuota hirveitäkään ongelmia tehdä ohjelmaa, joka laskisi tekstistä siinä esiintyviä kirjainpareja. Joten se osa tehtävää on jo jokseenkin hallussa. Tai no, enää pitää keksiä jostain monipuolisia tekstiesimerkkejä, jotka olisivat sähköisessä muodossa. Pitänee varmaan kuulutella sen perään julkisemmin sitten kun sen aika lähenee.

Yllä olevan lisäksi olen oikeastaan vain lukenut Karen Chengin Designing Type-kirjaa ja piirrellyt uuden hienon luonnoslehtiöni marginaaleihin hyvin hyvin alustavia luonnoksia. Kattellaan mitä tapahtuu. On mulla onneksi varasuunnitelma B:kin valmiina, jos tää projekti ei lähde taittumaan millään.

Että näin. Tuomas myös ehdotti että tekisin opinnäytetyötäni blogiin ja pyytäisin sinne asiasta kiinnostuneita kommentoimaan edistymistä. Kiinnostava idea kyllä. Pitäisi vaan löytää ne kiinnostuneet jostakin.

Eduskuntavaalit

Eli vaihteeksi Suomen uutisia. Vaalitulos tätä kirjoittaessa (22:34 Suomen aikaa) näyttää vähän siltä ettei mun tartte tulla neljään vuoteen takaisin Suomeen. Et nähdään sitten 2011 ehkä, jos silloin menis paremmin.

Kiitos Bob Helsinki. Kiitos, hmm, kukas Keskustan kamppiksen tekikään... PHS? Ja, no, kiitetään sitä Dynamoakin erinomaisesti onnistuneesta kamppiksesta, silleen leikisti niinku.

Ja kuukausi oli numeroltaan yksi

Sanoivat nuo fiksummat että olen kuulemma tänään ollut täällä kuukauden. Ja käskivät summamaan mietteitä viime kuukaudelta näin juhlapäivän kunniaksi. Että... niinku... jotain semmosta varmaan kirjoitan kohta tuohon alapuolelle. Pää kyllä tällä hetkellä jokseenkin tyhjä järkevistä ajatuksista asian suhteen.

Yllätyksekseni minkäänlaista kulttuurishokkia ei ole vieläkään näkynyt. Suomestakin kaipaan toistaiseksi vain ihmisiä. Kaupasta saatava ruoka on niin pitkälti samaa kuin Suomessa, ettei edes ruisleipää tartte kaivata. Noh, Pepsiä olisi kiva joskus täältäkin löytää, joka paikassa näytettäis myyvän vain ja ainoastaan Coca-colaa. Kummaa.

Tämmöinen saksaa osaamaton pärjää täällä loppupeleissä ihan hyvin. Tärkeimmissä paikoissa puhutaan englantia, onneksi, ja vähemmän tärkeissä pärjää sitten näillä vähillä saksantaidoilla tahi muilla keinoin. Tietty eihän täällä kai kovin hyvin saksankielelläkään pärjää, puhuvat jotain kummaa murrea josta ei kuulemma saa mitään selvää. "Ein döner, bitte." riittää loppupeleissä aika pitkälle.

Ja döneristä puheen ollen voisin allekirjoittaa täällä esitetyt puheenvuorot kunnon kebabin saattamisesta Suomeen. Emmä pysty enää ees kuvittelemaan etten saisi haettua kotimatkalla hiuko nälkään döneriä. Niinku ihan oikeesti, tässä olis jollekin yrittäjäksi aikojalle rahasampo. Kyllä mä ainakin aika pitkän kierroksen voisin kotimatkalla tehdä mainitun kunnon dönerin saadakseni. Hotttttip!

Jos sit loppuun tilastotietoja:
- Paremman puoliskon täyttämältä ipodilta on tullut kuunneltua eniten yhtyeitä: The Young Knives ja Muse.
- Sparista on kannettu kämpille eniten: appelsiinimehua, paahtoleipää ja tomaattipussipastaa.
- Päivien lukumäärä jolloin mun postilaatikossa on ollut postia: 0
- Puolen yön jälkeen koululla roikkumisia: 1 kpl
- Dornbirnin baareja testattu: 5 kpl
- World of Warcraftin pelaajia koulun tietokoneluokissa: 2 kpl
- Koululla tietokoneluokkia: noin miljoona
- - joista auki viikonloppuisin ja öisin: noin 1 kpl

Olikohan se sitten siinä. Kysykää jos jotain on. Kirjoitan sinne aikaisemmin mainittuu Laurea-blogiin lähipäivinä jotain yleistä vaihto-opiskelusta, sinne varmaan sitten vähän ajatuksellisemmin kokoan kuukauden tapahtumia.

Terkui.

Hiljaisuus meni rikki, ostetaan uusi tai vaihdetaan rahaan

Rikotaan vaihteeksi hiljaisuutta täällä niin kukaan ei pääse luulemaan että olisin muka niin kiireinen etten ehtisi kirjoittamaan tänne mitään. Fear not, näin tuskin tulee käymään. Tämän viikon ensimmäinen luento on nyt takanapäin ja seuraava on vasta perjantaina.

Onneksi on koulun kirjasto. Ja lähinnä heidän leffahylly. Tuolla on oikeasti hurjasti kaikkea kiinnostavaa tarjolla. Olen nyt tsiigannut sieltä Chris Cunninghamin ja Spike Jonzen musavideokokoelmat, Adrian Frutiger-dokkarin, Outfoxed-dokkarin ja Dark Days-dokkarin. Yritin myös tsiigaa Buena Vista Social Clubia, mutta siinä olikin vain saksankieliset tekstit, joten jäi väliin kun en ymmärrä espanjaa. Nyt on jonossa sitten mm. Man with movie camera parilla eri soundtrackilla ja ties mitä muuta. Leffa kirjastossa on siis paljon dokkareita ja ns. laatu-elokuvia. Perin hienoa, tiedän ainakin mitä mä tulen tekemään jos tulee tylsää. Tai siis kun tulee tylsää.

Super-salainen Laurea-projektikin alkoi tänään. Bloggailen yleisesti viestinnän koulutusohjelmasta ja varsinkin vaihtarina olemisesta Irc-galleriassa salanimellä. Läppä tulee olemaan varmaan pitkälti samaa mitä kirjoitan tänne, erilailla muotoiltuna ja vähemmän henkilökohtaisena. Jos jotakuta nyt kiinnostaa, niin linkki on tässä. Periaatteessa bloggaan siis Niilo Kuvanen-hahmolla, joten ihan kaikki mitä siellä sanotaan ei ole totta, mutta käyttänen pohjana kuitenkin oikeita tapahtumia ja mietteitä.

Nyt ei taida juuri olla mitään ajatuksen päällä. Paitsi että pesin eilen huoneeni ikkunat, oli aika jännää. Olis varmaan pitänyt ottaa kuvia. Nyt pääsee lämmin kevät aurinko paistamaan kunnolla sisälle. Jeij.

Täältä tähän, Itävalta kuittaa.

Joka toiselle nauraa

Näemmä joku karmanlaki toimii täällä etelässäkin. Heti kun pääsin nauramasta Suomen loskakeleille, niin eikös näille meidän mäille (joita siellä kutsuttaisiin vuoriksi tietty) satanut lunta. Ekaa kertaa täällä ollessa. Voin kuvitella että tuo sade tuli täällä laaksossa loskana. Onneksi mä nukuin sillä aikaa.

Tää kuva on itseasiassa juuri meidän pihalta. Se Karrenin nypykkä rajautuu juuri kuvasta vasemmalta ulos. Tää toinen kuva sit vähän matkan päästä.

Mitä mä paikallisesta luonnosta ja maantieteestä ymmärrän, niin lumiraja laskeutui johonkin 500 metriin. Kuvista ei näy, mutta tuolla on ihan asuintaloja mihin oli lunta satanut.

Kevättä jaloissa

Tänään paistaa aurinko. Laitoin Filat ekaa kertaa jalkaan. Nyt tekee mieli alkaa skeitata. Hämmentävää. Taidan jokatapauksessa lähteä tästä nauttimaan keväisestä Dornbirnistä, sen sijaan että maatuisin täällä tunkkaisessa tietokoneluokassa.

Toivottavasti Suomessa on ihan hirvee loskakeli. Muahahahaha.

7.3.2007

En keksi mitään kuvaavaa otsikkoa, joten tylsäillään pelkällä päivämäärällä.

Ihan ensimmäiseksi pitää varmaan ilmoittaa, että Mediapäiväkirja on jälleen toiminnassa. Ei sinne mitään uutta sisältöä ole tullut, eikä varmaan tule ihan lähiaikoina, mutta ompahan taas luettavissa ja kommentoitavissa.

Muutoin täällä Itävallassa elämä alkaa pikkuhiljaa ottamaan muotoaan kohti jonkinlaista rutiinia. Koulua ei näytä olevan ihan hirveästi (toistaiseksi vain kolmena päivänä viikossa), joten aikaa jäänee myös muuhun. Tiedä sitten onko se hyvä asia vai ei...

Kursseista on nyt alkaneet myös saksankielen alkeet ja Special Media Theory-opintojakso. En sitten saanutkaan otettua toista Elective Coursea opinto-ohjelmaani, syistä jotka eivät oikein auenneet minulle. Noh, eipä haitanne. Yritän vielä tässä, josko saisin täältä käsin käytyä yhden kurssin Laureassa nyt keväällä. Odotan jännityksellä miten käy. Samoin mulla on eräs ultrasalainen Laurea-projekti ilmeisesti starttaamassa tässä kevääksi, josta ehkä lisää tulevaisuudessa. Jos niinkun se toteutuu ja saan kertoa siitä.

Laureasta tuli mieleeni, että näemmä meidän ryhmätyönä suunnittelemamme yhteishakusivusto on nyt sitten julkistettu. Hävetää niin etten meinaa kehtaa edes linkkiä laittaa tähän. Mut kehtaan kuitenkin ku oon tämmönen kehtaaja.

Ja Special Media Theorystä piti vielä sanomani, että siinäkin on jälleen kurssi joka menee vähän ohi siitä mitä kurssikuvauksessa sanottiin. Ei paljon, mutta tällä kertaa media teoria on todella spesiaalia. Hömpätihömpäti yleistysten sijasta meille opetetaan (video)pelitutkimusta ja sen mediateoriaa. Ekan luennon jälkeen vaikuttaa aika kiinnostavalta matskulta, vaikka mä en ihan niin innoissani videopeleistä olekaan kuin monet muut.

Loput kurssit sitten alkavat vasta myöhemmin keväällä. Digital Image Processing ja The Wrap - an esthetics of veiling ovat ainakin viikon mittaisia intensiivejä, ja Mediastaging alkaa kunnolla vasta sitten joskus. Jännää muuten että tuosta ensinmainitusta saa 4 opintopistettä viikon työstä...

Täältä varmaan taas tähän. Tchyys!

Most natural painkiller

En jaksa tähän hätään postailla kuulumisia sen enempää. Ei täällä tosin mitään superjännittävää ole nyt menossakaan, mutta kuitenkin.

Täällä Fachhochschule Vorarlbergin pihalla on tämmöinen taideteos. En muista tekijän nimeä, mutta tekstissä lainataan William S. Burroughsia. Yhdyn mietelauseen sisältöön. (Onko tuossa muuten kirjoitusvirhe? En ole ihan varma. Kielikorva sanoisi, mutta intternetlähteet sanovat että lainaus olisi oikein...)

Huomenna sitten enemmän kuulumisia.

Karren (ja lisää kuvia!)

Tänään repäistiin sitten oikein kunnolla. Sporttailin heti aamusta ja siivosin huoneeni oikein kunnolla. Pesin ja vaihdoin ja silitin lakanat ja tuuletin petivaatteet, ja imuroin ja pyyhin pölyt ja kaikkea muuta. Ja niinkuin tässä ei olisi ollut tarpeeksi, niin sitten meidän kämpän suomalaiset tytöt puhuivat ympäri mukaansa patikoimaan tuonne Karrenille.

Koska kuva puhuu huhujen mukaan enemmän kuin tämä lause, niin kuva kyseisestä luonnonmullistumasta on tässä.
Se on siis tuommoinen pieni mäennyppylä (976 m) , jonka päälle on jostain syystä menty rakentamaan näköalaravintola. (Se on siis tuo matalampi noista.) Sinne menee köysiratakin, mutta jostain syystä ihmisillä on käsitys, että sinne on kivempi kiivetä itse.

Alla nyt sitten kuvia meidän kävelyretkeltämme tuonne. (Yritän kronologiseerata, jotta näkyisi nousu. Ja ensimmäinen kuva oli siis tuo ylempi jo.)

Kuvissa näkyvä kirkontorni on siis se Hatlerdorfin keskustan kirkko, josta mielestäni laitoin kuvan jo aikaisemmin.

(Kuvan keskipaikkeilla muuten Fachhochschulen rakennukset.)Tämän jälkeen käyttämämme reitti nousi jyrkästi 580 metriin, jossa multa loppui voimat jo ihan täysin. Yritin parhaani mukaan ottaa kuvan kyseisen metrimäärän kyltistä todisteeksi, mutta mokoma kevätaurinko pilasi yritykseni ja kylttivalokuvastani on luettavissa kaikki muu tieto paitsi metrimäärä. (Yritin Gimpillä saada siitä sitä informaatiota ulos, mutta eihän siitä ohjelmasta ymmärrä mitään ja saksankielisestä vielä vähemmän.)


Ninjasin siis takaisin alas mäeltä ja mainitulla köysiradalla ylös. Fiksuna en ottanut tietenkään kuvaa itse vehkeestä, mutta eiköhän tuo kuvassa näkyvä heijastus paljastakoon sen olevan otettu lasin takaa.

Ja sitten turistikuvia sieltä ylhäältä.


Kuvan keskipaikkeilla pitäisi olla meidän kämppä. (Ne kaksi hyvin koivukylämäistä kerrostaloa.)


Taivaanrannassa siintää sen mainittu Lake Constantin. Ja sen takana on sitten Saksa. Ja kait Sveitsikin siellä jossain.


Se paljon puhuttu ravintola siellä ylhäällä. Ihan hyvää ruokaa kuulemma, mä söin suklaamoussea ja "eksoottisia" hedelmiä, kun ei sattunut käteistä mukaan enempää. (Täällä eksoottisia hedelmiä ovat ilmeisesti mansikka, ananas ja kiwi.)

Toimii ilmeisesti auringosähköllä kyseinen mesta.


Lähikuva niiden logosta. Periaatteessa tykkään kovasti, vaikken oo ihan varma onko se hyvä vai ei.

Mut kiva reissu. Tytöt reippaili ton ihan ylös asti, hatun nosto heille, ja osa reippaili vielä takaisinkin. Me lusmummat köröteltiin takaskin sillä köysiradalla. Tänne varmaan viedään kaikki tänne eksyvät tutut. Ehkä sillä radalla, kun se on helpompaa...

En muista onko nyt viikonloppuna tapahtunut mitään muuta. Siitä ehkä ensiviikolla, jos muistan jotain.

Perjantai

Melkein hävitin piponi tänään. Tai paremminkin hävitin sen pariksi tunniksi ja ehdin jo vallan mykistyä, mutta sitten löysinkin sen uudestaan. Yay. I loves you my pipo! <3 Taapertaessani tuolla kevät tuulessa alkoi ottamaan niin päähän, että olin jo ehtinyt kirjoittamaan päässäni kilometrin muistokirjoitusta pipolleni. Mutta nyt ei tosiaan tartte. Kai ja pipo BFF!
(Ehdin jo käydä katselemassa keskustan kaupoista itselleni uutta pipoa, mutta eihän sieltä semmoisia enää löydy. Täällä on jo kesäleningien kauppa jo täydessä hä'ässä.)

Muuten täällä ei kummempia. Kävin tiputtamassa Navigating-kurssin pois ja otin tilalle Special Media Theoryn ja ehkä yhden Elective Coursen. Jälkimmäisen mahdollisuus tosin selvinnee vasta ensi viikolla. Tänään alkanut Englanti 4, eli se käsikirjoituskurssi, osoittautui oikein hyväksi valinnaksi. Oikein, oikein hyvän oloinen kurssi näin ekan luennon jälkeen.

Tänään olisi kai jotain jotain opiskelijabiletystä useiden bileiden voimin (semesterin aloitusbileitä kai), mutta olen edelleen jonkun verran flunssassa, niin jäänen suosiolla kämpille. Käperryn sängynpohjalle ja tuijottelen läppäriltä My Name Is Earlia ja Studio 60:stä. Vielä kun saisi lämmintä kaakaota ja halauksia sänkyyn, niin homma olisi varsin valmista.

Täältä tähän!

First day of fachhochschule... fo'real this time

Nonni. Koulu alkoi sitten vihdoinkin ihan oikeasti. Aamulla ihmeteltiin yleisesti Semesterstartin voimalla, näemmä tällä meidän semesterillä on vähemmän paikallisia opiskelijoita kuin vaihtareita. Semesterstart oli muutenkin hassu, sillä siellä lähinnä käsiteltiin tänään alkavia kursseja. Jännintä oli kuitenkin oli huomata että kumpikaan kursseista (Media Staging ja Navigating) eivät vastanneet laisinkaan kurssikuvauksiaan. Eivätkä nimiään.

Case Media Staging
Kurssin kuvauksessa sanotaan tällaista:

This course focuses on texts and objects, including fields of presentation (vitrines, rooms, exhibition, scenography, event), strategies of presentation (irritation, shifting contexts, proportion) and dramaturgy (elements and structures in a time and space sequence).

Kuten kuvauksen pohjalta on ilmiselvää, niin kurssin sisältönä on videografiikan tekemistä tietokoneella. Ohjaajina joku paikallinen musiikkivideosuuruus ja joku paikallinen muusikkoplanttu. En ihan ymmärrä.

Case Navigating
Tälle kurssille sanotaan, että:

This class focuses on: signs and pictograms, forms/colours, text/image, surfaces/positioning, movement, audio, planes, networking, interaction, interactive systems, navigation structures, intuitive navigation, navigation systems, usability, interface design, depiction form in a time and space sequence that is suited to the media and the matter at hand.

Tällä kertaa kurssin sisältönä pitäisi suunnitella joku uusi ohjelma multitouch-käyttöliittymää käyttäen. Silleen kyllähän tuolla mainitaan tuo "interface design", mutta miten noi muut asiat? Niinku oikeesti? Ja kurssin nimenä on kuitenkin Navigointi.

Ihan käsittämätöntä toimintaa. Tulen tiputtamaan huomenna tuon Navigating-kurssin pois ohjelmastani, se kun ei tarjoa minulle mitään sellaista mistä olisin kiinnostunut millään tasolla. Media staging jääkööt, vaikka päähän ottaakin ettei se pidäkään sisällä sitä mitä oli sovittuna. Pitää vielä yrittää katsoa lisäksi jotain muuta opiskeltavaa, muuten mulla on vaan 14 op tulossa keväältä... ja vaikken mä niinkään niitä pisteitä tarvi, niin olis kiva että olis täällä jotain tekemistäkin. (Kaikki muutkin vaihtarit meidän ryhmästä pohtivat vakavissaan tuon navigaation tiputtamista... kertonee jotain.)

Muuten täällä kaikki normaalisti. Olen edelleen kipeänä, menispä pian ohi. Eilen laiskotti ensimmäistä kertaa niin etten jaksanut tehdä ruokaa, joten kävin hakemassa meidän lähikebabmestasta kebabbia. Oli hyvää ja halpaa. Kannatan.