Kuvia!!!

Vihdoinkin niitä kuvia, joita on jo ajat ja iät lupailtu. Kai näistä jotain kuvaa saa minkälaista täällä on olla ja yrittää.

Ekassa kuvassa näkymä täältä tietokoneluokasta. Vähän epätodellista kyllä.
Samat vuoret vähän erikuvakulmasta, koulumatkalta nämä.

Hatlerdorfin (meidän kaupunginosa) keskustaa.
Dornbirnin keskustassa oleva vanha taloa. Se on kai ravintola. En tiiä.
Dorbirnin kirkko ja keskustoria. Ilmeisesti aika vanha. Huomatkaa roomalaistyyppiset tornit. Punapukuiset tyypit liittyy siihen aikaisemmin mainittuun karnevaaliin.
Keskustori ja kirkonedusta karnevaalien aikana. Oli tasan niin siistiä kuin miltä näyttää.

Koska yhtään mitään ei tapahdu...

Täällä ei näemmä tapahdu yhtään mitään, joten tänään yleisiä huomioita siitä miten itävaltalaiset on ihan kummia ja hassuja. Ja jossain asioissa fiksumpia ja järkevämpiä kuin myö suamalaiset.

Kierrättäminen. Täällä kierrätetään käytännössä ihan kaikki. Paperi, muovi, lasi, biojäte, metalli, juu neim it. Hassuinta on varmaan se, että sekajätteen jätepussit joudutaan ostamaan erikseen kaupungintalolta, kun muut ovat ihan ilmaisia. Jännän kummaa ja kumman jännää. Ja fiksua. Täällä on luokissakin kuusi roskista eri jätteille. Nerokasta toimintaa. Miksei meillä näin?

Liikenteessä ei tartte varoa, jalankulkijan siis. Autoilijat pysähtyvät kiltisti ja päästävät jalankulkijat menemään ensimmäisenä. Hämmentävää. Varmaan jää heti ensimmäiseksi auton alle kun palaan Suomeen kun totun tämmöiseen menoon.

Täällä lukot toimivat kummallisesti. En osaa oikein selittää että miten kummallisesti, mutta ei ne ihan oikein toimi ainakaan. Aina joutuu tappelemaan pari minuuttia kun yrittää avata tai sulkea ovea. Asiaa ei tietenkään auta, että meiltä joutuu kulkemaan neljän lukollisen oven läpi lähtiessään ulos. Grrne.

Itävallassa ei ilmeisesti ole mitään lupajärjestelmää alkoholin myymiseen. Tai sitten se on huomattavan lepsu suomalaiseen systeemiin verrattuna. Täällä nimittäin jokaikinen paikka myy alkoholia, mukaan lukien koulun ruokala... Ilmeisesti tästä johtuu ettei täällä Dornbirnissä ainakaan ole sellaisia ns. räkälöitä ollenkaan. Toisaalta täällä on kebabmestoja (jotka tarjoilee alkoholia) vähän joka nurkalla, joissa sitten usein hengaa sellaista samannäköstä jengiä kuin Suomessa noissa mainituissa räkälöissä. Figures...

Siinä varmaan huomiot tältä erää. Taidan lähteä kokeilemaan josko osaisin silittää vaatteita. Pitäkää peukkuja.

Viikonlopusta

Aloitetaan heti mainitsemalla, että nyt kaikkien pitäisi päästä kommentoimaan blogia, eikä vain google-accountin omaavat. Hot yeah. Pahoittelen etten tajunnut tätäkään aikaisemmin.

Viikonloppu meni aika hiljaillessa. Perjantaina oli illalla ns. pub crawl, joka tietenkin meni ihan kamalaksi tinttaamiseksi. (Äitin ei varmaan kannata lukea tätä...) Hommahan lähti ihan käsistä kun kilpailun muodossa piti juoda alkomaholia, eikä meidän ryhmä edes voittanut. Olihan meillä hirmuisen kivaa, mutta lauantaina sitten kyllä kärsittiin mallikkaasti. Ja kaiken lisäksi jäi siltä illalta muistoksi flunssa, jota nyt sitten pelkään että ei kai tämä vai uusi sitä edellistä. En millään jaksais koko ajan olla kipeänä.

Koulupuolella, koulu alkaa mulla vasta torstaina Navigating ja Mediastaging -kursseilla. Eli lomaa täällä vaihteeksi, mikä on sittenkin ihan hyvä vaan tässä fiiliksessä. Kommentoidaan sitten loppuviikosta miltä kurssit vaikuttaa. Tällä viikolla alkaa myös englanninkurssi, joka yllättäen onkin käsikirjoittamista, eikä niinkään englannin kielioppia. Hämmentävää, mutta siistimpää kuin siisti.

Muissa uutisissa International Officen Sabine laittoi internettiin kuvia niistä viime viikkoisista karnevaalibileista. Tsekkailkaa tämän linkin takaa jos kiinnostaa.

Jotain muutakin oli mielessä, mutten muista enää että mitä. Ensikerralla sitten jotain lisää siis.

Osoitteita

Muutama osoite tässä, jos joku näitä vaikka tarvitsee.

Kai Talonpoika
Hatlerstraße 71 B
6850 Dornbirn
Austria

Ja Skypessa saapi kiinni tarvittaessa kai.talonpoika -osoitteella. (Kandee meilailla etukäteen jos jälkimmäistä käyttää, niin tiedän olla mestoilla luurien kanssa.)

Noin muuten olen flunssassa, joten kirjoittelen kuulumisia tarkemmin kun voin vähän paremmin.

Im Kunsthaus Bregenz

Ei kuvia vieläkään. Sori. Oon tylsis.

Tänään vaihto-oppilasletka suuntasi heti saksankielen luennon jälkeen kohti Bregenziä ja sen taidemuseota. Bregenz on Vorarlbergin läänin (?) pääkaupunki, vaikkakin tämä Dornbirn on suurin kaupunki, ja sijaitsee parin kymmenen minuutin junamatkan päässä tuolla tuon ison järven rannalla. En kuolemaksenikaan muista mikä tuon järven nimi on, Lake Constantin (?) sanoo noi englanniksi, mutta mun miälestä kartassa sen kohdalla luki jotain ihan muuta.

Noh, jokatapauksessa, Kunsthaus Bregenz on oikeasti aika siiti mesta. Ottaa päähän ettei tullut kamera mukaan, niin en voi jättää postaamasta kuvia siitäkin. Jos jaksan ja muistan niin guuglaan siitä kohta jonkun kuvan tähän, tai ainakin linkin. Kunsthaus on kuitenkin lasista ja betonista rakennettu kuutio heti järven rannalla. Sisällä jatkuu betonilinja, ulkosivun peittävä lasipeite jää tosiaan ulkopuolelle kokonaan.

Näyttely oli osa Kunsthausin 10-vuotis juhlistusta ja nimeltään Re-Object, taiteilijoina olivat Marcel Duchamp, Damien Hirst, Jeff Koons ja Gerhard Merz. Eli aika tuntemattomia paikallisia taiteilijoita... Eli siis nimenomaan ei. Näyttelyn kantavana ideana ja voimana oli Duchamp, jonka pohjalta oikeastaan noilta kolme muulta oli kerätty ajatuksellisesti sopivia töitä. Siis sitä Ready-Madea parhaimmillaan ja pahimmillaan.

Sinänsähän oli jännää että reissu oli järjestetty kaikille vaihtareille, ja jos ihan kiltisti yritän sanoa niin taisi mennä yli hilseen kama aika monelta siellä. Ite tietty tämmösen taidehöpöilijänä olin ihan fiiliksissä, varsinkin kun Duchampilta oli saatu livenä paikalle se kaikkein kuuluisin työ.

Kuuminta hottia niinkun. Vaikein tai kontroversaalein (eh, kontroversaali kuulostaa ihan typografiatermistöltä...) oli ilman muuta Gerhard Merz. Merziltä oli esillä työ jonka nimeä en löydä juuri nyt, mutta se koostui useasta sadasta loisteputkesta jotka oli laitettu siistiin riviin seinälle. Lisäksi mieheltä oli esillä pari hyvin hyvin minimalistista maalausta. Tykkäsin.

Samalla lailla tykkäsin Hirstin farmaseuttisista pistemaalauksista, mutta se formalehydiin säilötty hai oli kyllä aika ällö. Noin ajatuksena. Hyrr. Koons oli vahvaa itseään, nyt oikeastaan ottaa päähän ettei tullut silloin jokunen aika sitten käytyä katsomassa hänen näyttelyä Helsingissä. Hyvää kamaa, tykkään. Voin kuvitella että eräskin Minna diggailisi tästä kympillä:
(Se on siis niinku terästä. Älytöntä.)

Näyttelyn jälkeen meillä oli jonkun aikaa vapaata aikaa Bregenzissä, nätti paikka kyllä. Vielä isomman kaupungin oloinen kuin Dornbirn, vaikka on oikeasti pienempi. Älytöntä. Kulutin oman aikani lähinnä etsimällä jostain jotain englanninkielistä luettavaa itselleni, mutta en löytänyt mitään. Kirjakaupoista ei löytynyt edes englanninkielisiä lehtiä. Paitsi Cigar Afficiadoa. Älytöntä. Käy vähän tylsäksi lukea sitä yhtä ja samaa Wirediä edestakaisin aamupalaa syödessä.

Dornbirniin palattuamme kävin ekaa kertaa syömässä täällä kebabbia, tai Kebapia niinkuin täällä se kirjoitetaan. Ja ei mitenkään yllättäen se oli huomattavasi halvempaa ja parempaa kuin Suomessa. Parasta moinen, pitää käydä toistekin kyllä ilmanmuuta.

Täältä taas tähän. En enää edes jaksa lupailla niitä kuvia, kyllä ne ehkä joskus tulee. Ja näemmä unohdin guuglata sen Kunsthausinkin teille. Oivoi.

I has become the hipster

Eilen oli jännittävä päivä. Karnevaalit jatkuivat vielä eilen ja jostain syystä osa kaupoista oli kiinni iltapäivän. Tätä asiaa ei tietenkään kukaan ollut viitsinyt infota meille vaihtareille, ja kaiken lisäksi paikallisetkin olivat ihan pihalla että mitkä liikkeet ovat kiinni ja mihin aikaan menevät kiinni. Pienellä jännityksellä siis kävelin tuon 3-4 kilometriä tuonne Messepark-kauppakeskukseen kenkäaleen. Onneksi mesta oli kuitenkin normaalisti auki, joten ei tullut ruumiita.

Niin tosiaan, se kenkäale. Otan osaa jos joku järkyttyy paljastuksesta, mutta mulla on näemmä joku juttu kunnon lenkkareihin. Eli siis niihin sneakkereihin mistä noi ulkomaan kieliset puhuu. Emmä päässyt sieltä alesta ulos ennenkuin olin ostanut kahdet kengät.

Tälläset (50€):
Ja tälläset punasina (30€):
Ilmeisesti musta on nyt tulossa ihan suosiolla joku hipsteri. Asiaa ei mitenkään edesauta se, että annoin parisuhdepuoliskoni täyttää Ipodini matkaa varten ties millä hipsterirokilla. Että täällä on nyt sit nyökytelty päätä The Postal Servicen, The Young Knivesin, The Editorsin ja sen sellaisten tahtiin. Kotiin tullessa pitää sit varmaan ostaa pillifarkut ja palestiinalaishuivi ja mennä Lapkon keikalle pousaamaan. Beware, niinku.

Muuten täällä menee hyvin. Arki alkaa alkamaan ja rutiini iskemään. Tänään ihmeteltiin kurssivalintoja, jotka tein jo Suomessa tietty, mutta nyt piti vähän viilailla kun ei ihan kaikki kurssit mahtuneetkaan ohjelmaan suunnitellusti. Tiputin Red Bull meets Ying and Yang-kurssin pois ja otin tilalle englannin kurssin jossa ilmeisesti on jotain luovaa kirjoittamista. Sen lisäksi pitäisi vielä valita minkä valinnaisen kurssin otan. Systeemi on täällä vähän kumma, ensin pitää ilmoittautua Elective courses-kokonaisuuteen, jonka sisällä sitten erikseen valitaan että minkä valinnaisen kurssin ottaa. Ei hirveen saksalaistatehokuutta tommonen moneenkerta valkkailu.

Muuten koulu tuntuu täällä jännän tehokkaalta. Tentit on lyhyitä ja niissä haetaan eksaktisti oikeaa informaatiota, eikä niinkään mitään lavertelevia esseevastauksia, joissa voi bluffata osaavansa asiat. Hämmentävää oli toisaalta tieto, että jos tentin voi uusia kaksi kertaa, joista viimeinen on suullinen (!) tenttaus. Vielä enemmän hämmentää, tieto että paikalliset oppilaat lentävät koulusta pihalle jos eivät pääse kurssista läpi kolmannellakaan kerralla. Siis yhdestä ryssitystä kurssista lentää pihalle. Kursseja ei siis saa uusia. Onneksi sääntö on ilmeisesti meille vaihtareille lepsumpi (pihalle lentämisen suhteen), vaikkei kai mulla ton suhteen pitäis mitään ongelmia ollakaan.

Hmm. Tältä erää täältä tähän. Huomenna tai myöhemmin tänään jotain täällä otettuja kuvia, mikäli saan aikaan. Eli todennäköisesti kuvia vasta joskus kesäkuussa...

Lyhyesti

Tänään on jopa tekemistä, niin lyhemmin nyt. Aamulla opeteltiin taas saksaa, tällä kertaa jo vähän järkevämpää sisältöä. Joka tosin ei tarkoittanut että vieläkään mitään osaisin. Roope huhuili että paikallisessa ostoskeskuksessa olisi kenkäale, joten suuntaan sinne ihan kohta etsimään itselleni kenkiä. Hot stuff.

Eilen oli tosiaan karnevaalibileet paikallisessa juottolassa. Jotka olivat hyvin karnevaaliset ja hyvin juottolaiset. Ihan kivaa, vaikkei vanha enää tommosia rientoja jaksakkaan. Suurin osa jengistä oli jaksanut pukeutua kunnolla, tosin meidän kämpän jengi repäisi joko jättämällä pukeutumatta tai sitten heittämällä päälleen vaan jotain sattumanvaraista kamaa meidän kämpästä. Anthony pukeutui sieneksi vetämällä tyynyn päänsä ympärille, Roope oli the giant head of David Copperfield, Carlos pukeutui... en oikein tiedä mihin... ja sitä rataa. Mä pukeuduin itsekseni.

Aamulla oli yllättäen aika vähän jengiä poissa. Tosin espanjalaiset ainakin tulivat kämpille vasta joskus puoli kuuden maissa aamulla. Eivätkä yllättäen jaksaneet herätä yhdeksäksi koululle.

Mutta nyt sinne Messeparkiin ostoksille. Huomenna ehkä kuvia. Tai tänään illalla, jos jaksan tulla ihmettelemään vielä sitten.

First day of schule

Ekaa päivää tänään koulussa. Tai paremminkin koululla, ei täällä oikein opetusta vielä ollut. Tämä viikko on ns. orientation programia, jolla orientoidaan meitä vaihtareita täällä olemiseen. Eli käytännössä tutustutaan toisiimme ja kouluun, ja kai meille yritään jotain saksaakin opettaa.

Tänään oli perus "moi mä oon kai ja mä oon suomesta"-menoa ja vähän saksan alkeita... opeteltiin kasvonpiirteiden nimiä. En muista enää mitään. Iltapäivällä sitten IT-jengi tutustutti tietokoneisiin, joka oli periaatteessa ihan jees. Ihan en tosin ymmärtänyt miksi oppilaat laitettiin itse konffaamaan meilisoftia, kun osa jengistä just ja just osaa käyttää tietokonetta ollenkaan. Enkä mä kyl oikein ees tajunnu miksi me edes tehtiin sitä.

Muuten vaihtari jengi näyttää mukavalta. Suomalaisia on kymmenisen neljästäkymmenestä, joten ollaan selvästi isoin ryhmä. Muuten jengiä on Koreasta, Jenkeistä, Meksikosta, Saksasta, Espanjasta, Irlannista, Venäjältä, Tsekistä, Tanskasta, Hollannista ja Marokosta... ja varmaan jostain muualtakin, nyt just ei tule mieleen mitä niitä nyt oli. Niinjoo, se Anthonyn tyttöystävä Unkarista, joka hengaa mukana, vaikkei vaihtari virallisesti olekaan.

Eilinen karnevaali oli aikamoista tylsäilyä. En ymmärtänyt mitään mitä tapahtui, eikä kukaan muukaan tuntunut ymmärtävän. Fiilis vähän sama kuin Suomessa vappuna, tosin vähemmällä tinttaamisella. Tänään illalla on jotkut jatkikset meille vaihtareille jossain keskustan baarissa, eiköhän sinne tule lähdettyä ainakin käymään.

Nyt just ei ole muuta mielessä. Taidampa suoriutua kohti kämppää sitten. Tänään varmaan aloitellaan Heroesia, kun Star Trek loppui eilen. Noh, pitää yrittää harjoittaa parempaa itsekuria kuin noi mun kämppikset. Lainasin niille Heroesin dvdeitä ja tsiigasivat koko sarjan yhdeltä istumalta.

Huijjasin niinku

...pääsihän täältä sittenkin intternettiin viikonloppunakin. Tosin aikamoisilla ninjaliikkeillä, mutta pääsi kuitenkin.

Meidän talo alkaa täyttyä jengistä. Perjantaina saapui Henna Suomesta (tradenomiopiskelija jostain maaseudulta), Anthonyn tyttöystävä Unkarista (joka ei ole edes opiskelija, käsittääkseni aikoo töitä tehdä täällä ollessaan), Christopher Saksasta (sosionomiopiskelija) ja espanjasta Carlos ja joku sen kaveri jonka nimi meni kokonaan ohitse. Carloksen kaveri asuu jotain viikkoja meillä. Ja Christopherillä on maailman älyttömin Phil-Oakley-tukka. Vielä odotellaan taloon Rodjaa (Saksasta muistaakseni) ja Annea Suomesta, ja joskus myöhemmin keväällä paikalle pitäisi pelmahtaa Matthjis (tjsp) jostain päin eurooppaa.

Perjantai ja lauantai on oikeastaan mennyt tylsäillessä. Täällä ei kuitenkaan mainittavasti vielä ole tekemistä. Olen tuijotellut Star Trek: The Next Generationin ykköskautta ja.. nukkunut. En tiedä oikein mistä johtuu, mutta nyt viikonlopun mua on kokoajan nukuttanut. Ei siis väsyttänyt vaan nimenomaan nukuttanut. Kummaa. Oliskohan se tää tietty toimettomuus vai kirpeä alppi-ilma vai ottaakohan keho vaan takaisin näitä parin kuukauden univajeita kun sairastellessa ei saanut juuri nukuttua. Noh, toivottavasti menee ohi eikä koko matkaa nukuta kokoajan.

Tänään sunnuntaina tuolla keskustassa on jotain karnevaalisettiä menossa, jonne ajattelin kohta lampsia. Kävin jo siellä itseasiassa äskön pyörähtämässä, mutta ei siellä vielä mitään tapahtunut. Muutama hassu paikallinen kirmasi hassuissa vaatteissa ympäri katuja ja äänikoneet pauhas jotain paikallista euroviisukamaa. Saapi nähdä minkälaista kamaluutta siellä on luvassa.

Noin muuten täältä tähän tällä kertaa. Ensiviikolla varmaan jotain design-hömppäilyäkin luvassa tänne. Et, oh yeah.

The First Night Out

Jeb. Itävaltagonzoilu jatkuu, tosin pitkälti ilman sitä gonzoilua.

Törmättiin eilen sattumalta täällä koululla vanhempiin vaihtareihin (vanhempiin siis siinä mielessä, että ne ovat olleet täällä pidempään), mukaan lukien liki legendaariseen the irish guy Seaniin (vai Shauniin? en tiedä itseasiassa), joka on ollut täällä niin kauan vaihtarina että on käytännössä vakiokalustoa jo.

Noh, Sean/Shaun järkkäsi sitten ex tempore baari-illan kiinnostuneille, ja sinnehän meidänkin kämpän väki suuntasi illalla. Sinänsähän baarissa käymisestä ei voi hirvittävästi käydä kirjoittamaan, samanlaisia - ellei pahempia - juottoloita ne ovat kuin suomessakin. Illan kiinnostavammaksi anniksi jäikin ylläri tapaaminen Yasminen kanssa, joka oli viime keväänä meidän koululla täältä Fachhochschulesta. Jännä ylläri itse kullekin.

Muutoin, tää Dornbirn on kyllä jännä kaupunki. Asukkaita on vaan vähän päälle 40 tuhatta, mutta tuntuu paljon isommalta mestalta. Vaikea kuvitella, että tämä voisi olla samankokoinen kaupunki Suomessa. Jotenkin tää vaan tuntuu paljon paljon isommalta paikalta kuin mikä tää onkaan. En osaa oikein selittää että miten, mutta niin se vaan on. Mutta se vaan lisää tän paikan viehätystä, omituinen pienisuurikaupunki alpeilla, pakko diggaa.

Lopuksi voisin valittaa vähän näistä Itävaltalaisten näppäimistöistä. Ei mua sinänsä haittaa että täällä on joku ü lisätty tuonne näppäimistön kulmaan, mutta minkä ihmeen takia y ja z on vaihtaneet paikkaa? Z on siis keskellä yläriviä ja y tuolla alarivin vasemmalla. Ihan tyhmää, ei tällaisella kukaan osaa kirjoittaa. Grr.

Täältä tähän väliin tähän. Seuraavan kerran varmaan vasta maanantaina kuulumisia, en ilmeisesti pääse viikonloppuna internettiin käsiksi. Lähden varmaan tästä nyt kohta kuvaamaan kaupunkia mun uudella kameralla!

Un' avventura del Oostria

Vaikka lääkäritädit kovasti yritti vaikeuttaa pakenemista, niin Talonpojan poika on vihdoin Itävallassa. Jalat on maassa turvallisesti ja kuuma on hoteinta.

Kirjottelen tätä koulun (Fachhochschule Vorarlberg tjsp) tietokoneluokassa ja pakko heti myöntää että ikkunasta päivän paisteessa paistattelevat Alpit häiritsevät kovasti keskittymistä. Joten näin ekat sessarit lyhyemmin. Siis noi alpit on ihan oikeasti tossa niin lähellä että ikkunasta melkein yltää kurottamaan ekalle mäelle. Käsittämätöntä. Ja hirmu nättiä.

Säästä pari sanaa: Täällä on kevät. Lunta on vuorten huipuilla ihan piskuisen ja muualla ei sitäkään. Ja kuulemani mukaan sitä ei ole missään vaiheessa ollutkaan. Älytöntä. Ja pirun siistiä. No more toppatakki for me. Laskettelevat asuinkumppanini ovat tosin hieman nyreissään tilanteesta, huhujen mukaan tosin noissa idempänä olevissa hiihtokeskuksissa sitä valkoista kokaiinia jonkun verran on laduilla.

Pari sanaa kämpästä: Täällä on kuin rippikoululeirillä. Ne jotka vielä niin vanhoista asioista muistavat, niin tajuvat varmaan mitä tarkoitan. Ne jotka ei, niin ne ei. Kämpässä on toistaiseksi mukavan väljää, kun kolmasosa jengistä on vasta tullut paikalle. Odottelemme loppuja saapuvaksi tämän viikonlopulla tai ensiviikolla.

Nyt paikalla olevista Roope nyt on Roope ja minä olen edelleen minä. Anthony on amerikkalainen, joka ei näytä osaavan pysyä kotimaassaan vaan jonka on kokoajan oltava jossain ulkomailla. Mukavan oloinen kaveri, eilisilta meni mukavasti sen juttuja kuunnellen. Hurjasti hurjastellut niin nuoreksi jätkäksi (22v). Jännätään josko loputkin kämppikset on mukavia (niitähän on luvassa yhteensä 8...)...

Täältä tähän tällä erää. Lähden takaisin kämpille ihmettelemään miten toi mun pränikkä digikamera toimii. Yritän saada jossain välissä tännekin jotain kuvia siltä.