Takaisin Suomeen.

Huomenna. Varokaa. Niinku.

Johtuen erinäisistä syistä ei ole taas tullut pariin viikkoon kirjoiteltua tänne mitään. Syitä ovat lähinnä viimeinkin alkaneet (ja eilen loppuneet) koulukiireet, laiskuus ja vaihtaritovereideni halu nauttia alkoholituotteita ryhmähengessä useammin kuin aikaisemmin. Lähinnä kyllä tuo keskimmäinen noista. Ja tokana se ensimmäinen ja viimeisenä vasta viimeinen.

Enivei. Laitoin eilen menemään viimeisetkin koulutyöt opettajille ja nyt on sitten keskitytty siivoamiseen ja tavaroiden pakkaamiseen. Lähinnä ensin mainittuun johtuen erinäisistä logistisista kömmähdyksistä. Mutta eiköhän huomenna silti päästä normaalisti lentokoneeseen ja Suomeen.

Pari sanaa tästä ajasta yleisesti. Olen ollut jonkun verran pettynyt koulutustarjontaan täällä. Osa kursseista on vaan ollut ihan kamalia (Media Staging, Navigating (minkä jätin kesken), osa menetteli-vaikka-olisi-voinut-olla-parempikin (saksa, Digital Image Processing) ja oikeastaan vain pari oli hyviä (The Wrap ja Special Media Theory) ja yksi oli eriomainen (Englanti (käsikirjoittamista)). Mutta hyvä ja opettavainen reissu tämä on ollut, ei vaan tullut oppi niinkuin koulutuksellisiin asioihin. Enemmänkin sitä henkilökohtaista kasvua ja mitä tota nyt on.

Jotain muutakin piti sanoa, mutta unohtui. Kuvia tulee picasaa joskus vielä lisää kun ehdin lisätä. Varmaan joskus maanantai-akselilla jotain "olen onnellisesti kotona"-viestiä ja sitten Itävaltablogi saa mun puolesta hiljentyä pysyvästi. Kiitos jo nyt kaikille jotka ovat jaksaneet lukea ja kommentoida ja olla muuten vaan messissä.

Minä lähden nyt ostamaan suklaata ja miettimään miten saan märät vaatteet pakattua...

Lindau

Käytiin eilen kämppis-Annen kanssa ex tempore vierailulla Lindaussa. Kuvat löytyvät tämän linkin takaa. Lindau on tuossa puolen tunnin junamatkan päässä Saksan puolella, piskuruinen saari keskellä Bodenseetä. Nätti paikka ja hyvää jäätelöä.

Hienointa matkalla oli tietty ilman muuta alla oleva Helvetia-hotelli, jonka nimi oli seinässä helvetica-fontille. Voi kuinka meitä nauratti. Tai siis mua. Ja lähinnä huvitutti.

Eipä tässä tällä kertaa muuta. Lähden kämpille sairastamaan. Vaihteeksi.

Kesäkuu

Uh, joo. Ei täältä silleen ole mitään raportoitavaa, mutta kirjoitetaan nyt kuitenkin jotain. Viimeisiä viikkoja vedetään ja mulla saattaa kohta jopa olla jotain koulutehtäviä tässä tehtävänä.

Editoin viime viikolla meidän Media stagining "Horror Cooking"-videota ja sen jälkeen kutakuinkin päätin etten tee sen kurssin eteen enää mitään ellei ole täysin pakko. Duunatkoon joku muukin meidän ryhmässä jotain välillä sen työn eteen. Sen lisäksi tässä enää oikeastaan jäljellä yksi saksankielen tentti, yksi esitys ja essee videopeliteoriasta ja englanninkurssin käsikirjoitus-luonnos pitäisi viimeistellä ja sekin pitäisi jotenkin esitellä luennolla. Yllättäen mihinkään näistä en ole vielä tuhlannut juurikaan aikaani. Ehkä sitten viimeisellä viikolla ennen deadlineä.

Noin muuten olen pohtinut itsekseni, että joskohan se pitäisi myöntää että noin koulutuksellisesti tämä reissu on ollut vähän... tyhjänpäiväinen... ja mitä olen puhunut muiden vaihtareiden kanssa, niin fiilis on ollut sama. Maailmannäkemystä avartavaa ja elämänkokemusta antavaa toki tietenkin, en vaihtais pois hetkeäkään (paitsi sen yhen kerran kuin kävelin hirveässä sateessa kotiin koululta. Sen vaihtaisin.), mutta koulutuksellisessa mielessä aika vähän täältä on toistaiseksi jäänyt käteen. Sieltä Digital Image Processingista pari photoshop-niksiä ja ekstraprinttikurssilta jotain kiinnostavia ideoita, mutta mitään sellaista tajunnan räjäyttävää opetusparhautta ei ole vielä osunut vastaan. (Okei, videopelikurssi ja käsikirjoituskurssi ovat myös oikein kivoja, ja se askartelukurssi myös.)

Että sellasta. Kysyttävää?

Olen käsittääkseni elossa

Pakko varmaan rikkoa hiljaisuutta välillä ja paljastaa kuinka kauhian dekadenttia elämää täällä vietetään, kun ei ehditä yhtään bloggaamaan. Totuus on että elämä on niin dekadenttia ettei se ole dekadenttia ollenkaan ja oikeesti mua vaan laiskottaa, enkä ole siksi kirjoitellut mitään.

Julistetaan uutisoitavaksi kuitenkin seuraavat asiat:

Digital Image Processing-kurssi oli yllättäen 60% hyvää ja 40% ei-niin-hyvää. Hyvällä osuudella opeteltiin käyttämään photoshopin maskaus-toimintoja, ei niin hyvällä jännäiltiin tylsiä photoshop-efektejä, joilla ei ole mitään arvoa oikeassa elämässä... ja opeteltiin ImageReadyä. Tykkäsin kuitenkin, ja opettajakin oli Suomesta.

Media Staging-kurssista taisin jo joskus helmikuussa ihmetellä sen sisältöä. Se alkoi jo tuossa ennen Rooman matkaa, mutten tullut ajatelleeksi kertoa siitä mitään ennekuin nyt. Kurssia on nyt mennyt pari luentoa ja enkä oikein osaa sanoa onko se mistään kotoisin. Kovasti viimeksi opettaja yritti opettaa AfterEffectsiä, mutta emmä ainakaan ymmärtänyt mitään mitä se selitti. Saa nähä meneekö itseopiskeluksi vai ei-opiskeluksi. Ei toi videoilu nyt kuitenkaan oikein oo sitä mun kaikkein kirkkainta kiinnostustani.

Kuvattiin tosin jo tuossa helatorstaina ryhmätyömme kuvamatsku... en tiedä kannattaako tästä asiasta enää koskaan puhua julkisesti mitään. Ilmeisesti musta tuli meidän pätkän ohjaaja, kun mulla ei ole mitään käytännön taitoja joista olisi hyötyä tässä projektissa.

Paluulippu Suomeen on hankittu, jonka jälkeen tietenkin se viimeinen luento peruuttiin, joten jos voisin vaihtaa vielä lippuni niin voisin tulla noin kolme päivää aikaisemmin pois. Mut kun en voi, niin en voi. Et sellasta.

Siinä ne varmaan olivatkin. Over and out.

Rooma tai kuolema

Edellinen tapahtui, jälkimmäinen ei vielä. Tietääkseni. Heittäisin lisää jotain Rooma-aiheisia sanaleikkejä, mut nyt just ei tule yhtäkään mieleen. Joten silleen julistetaan vain Rooma nähdyksi, muttei koetuksi. Matkan kuvat ovat nähtävissä tämän linkin takaa.

Ei kyllä oikein kaks päivää riitä ton(kaan) kaupungin tsekkaamiseen. Perjantaina tsekattiin keskustan nähtävyyksiä (kuten kuvista näkyy), mutta aika kursorisesti. Oli aika paljon jengiä mestoilla siihenkin aikaan illasta ja tosiaan alkoi olla jo ilta kun katseltiin niitä. Tosin emmä tiiä onko noissa kaikissa käydyissä niin hirveen paljon nähtävää edes ole. Silleen, Espanjalaiset portaat on kuitenkin ihan vaan portaat.

Lauantaina sit Vatikaani ja onhan se kyllä vaikuttava mesta, vaikken nyt katolilaiseksi hurahtanutkaan. Väkeä sielläkin oli, mutta jokseenkin sopivasti. Ei ollut tungokseksi asti tai mitään sellaista. Ei nähty Paavia, mutta kiusasin sopivaksi katsomiani henkilöitä hänestä kertovilla postikorteilla. Ei tartte kiittää.

Mut joo, oli kivaa, vaikka paluu matkalla tyhmäilinkin oikein huolella ja pääsin ihmettelemään pohjois-Italiaa paikallisjunien ikkunoista. Nyt naurataa, silloin ei niinkään. Joskus joutuu kyl varmaan mennä takaisin, silleen esmes Sikstuksen kappeli jäi näkemättä. Ja Kolosseumin sisäpuolio. Ja varmaan kaikkee muutakin siistiä.

Et sellasta. Italialainen pitsa ei kyl tosin ollu ihan älyttömän hyvää, mikä oli outoa.

Gone fishing

Täytin vuosia ja lähdin Roomaan. Ensimmäinen on niinku koko päivän mittainen prosessi ja jälkimmäinen tapahtuu tuossa 50 minuutin kuluttua. Jälkimmäiseen on myös luvattu sadetta koko viikonlopuksi, joten ihan hirveen kivaa ei pitäisi joutua vahingossakaan pitämään. Vaikkei tietty tommoset mediterraanisen kevyet kesäsateet hirveesti Suomen "kesään" tottuneita haitanne.

En tiedä miten olen internetin ääressä viikonloppuna, joten sorgeporge jos missaan supertärkeitä tiedonantoja sinä aikana. Kuvamatskuja ja jotain semmosta viimeistään sitten alkuviikosta.

Moika kaikile!

Mitä ostin tänään...

Junalipun Roomaan: 91€. Et silleen, ensi viikonloppu Roomassa. Gianluca lupasi majoittaa kämppäänsä, saa nähdä miten siinä käy.

Muuten täällä ei kummempia. Suomessa vietetään Vappua ja täällä ihan tavallista maanantaita, jota seuraa tosin vapaapäivä. Mut ei täällä kukaan rällästä tahi ryyppää, mitä nyt Roope taisi ostaa olutta kaupasta. Ja mä tosiaan istun koululla yheltätoista illalla. Et on se rankkaa tää opiskelijaelämä.

Et sellasta. Toivottavasti Suomessa sataa räntää vaakasuorasti.

Extra printtikurssi

Aikaisemmin mainitsemani printtikurssi alkoi eilen, ja näyttäisi kyllä olevan vaivansa väärti. Vaikkei tosta mitään pisteitä tai vastaavia herukkaan, niin jo eilen tuli opittua niin paljon uutta että saattaapi tuo kurssi oikeuttaa koko Itävaltaan lähdön. Älytöntä, sanoisin.

Graafista suunnistusta tuntevat tietänevät minkälaista on ns. saksalainen suunnittelu, ja ne jotka mua tuntevat tietävät varmaan kuinka paljon tykkään semmosesta. Eilen aloitettiin kurssi puhumalla grideistä ja sitten mittailtiin viivottimella jotain paikallisia lehtiä ja kopioitiin niiden gridit koneelle. Ja sitten laitettiin InDesign kuumaks kuin kuume ja pahoinpideltiin niitä gridejä.. tai siis "kokeiltiin miten niitä käytetään".


Pari nopeasti duunattua aukeama kokeilua. Jälkimmäinen omasta mielestä ehkä siisteintä mitä olen koskaan tehnyt. Huomaa kyllä noin muutenkin että heti kun on pari kuukautta tekemättä oikeastaan mitään, niin ihan erilaisella innolla tekee ja ideatkin parempia. (Leiskat pdffänä.)

(Ennenkuin arvon kolleegani pääsevät näpäyttämään, niin leiskan speksit tulivat siitä alkuperäisen lehden taitosta. Sen takia esim. sisämarginaalit on noin minimaaliset. Ihan yhtä tyhmältä se näytti siinä lehdessäkin.)

En meinaa jaksaa odottaa mitä kivuutta tehdään ensi viikolla. Varmaan syödään jätskiä ja kuunnella jatsia!

Start press! (ja muuta)

Otetaan edellisen viestin etsintä kuulutus takaisin. Kyseinen polkumapyörä on löytänyt jälleen omistajansa. Roope oli eilen jostain syystä harhaillut jossain tuolla kylillä ja oli löytänyt pyöränsä jostain kerrostalon pihasta. Roismot eivät olleet hekään viitsineet pistää pyörään lukkoa, mutta olivat kuulemma korjanneet vaihteet. Kummaa.

Muuten täällä viikonloppuna vaihtarit pitivät grillijuhlia joessa (huom sijamuoto!). Tyhmänä en ottanut kameraa mukaan, joten en voi todistaa väitteitäni oikeiksi kuvilla, mutta tuo kaupungin läpikulkeva joki on yleensä aika matalalla ja keskelle jokea syntyy semmoisia saarekkeita. Joten tietenkin on ilmiselvää, että paikalliset ja me vaihtarit pidetään grillijuhlia siellä keskellä jokea. Oli kyl ihan kivaa, vaikka edelleen hämmentää tuo lokaatio. Kummaa.

Kummastelisin vielä jotain muutakin, mutta eipä täällä taaskaan ole mitään tapahtunut. Käsikirjotuskurssin eka deadline puskee vähän päälle, mutta en oikein saa mitään aikaan. Oon vaihtanut kaikki ideat siihen työhön jo pariin kolmeen kertaan. Joskohan näillä nykyisillä jotain jo tekisi...

Stop press! (ja muuta)

Kauhistusten kanahäkki. Täällä on tapahtunut rikos! Joku varasti Roopen pyörän koulun pihalta. Asiassa on hämmentävintä, että joku ylipäänsä viitsi varastaa kyseisen polkupyörän. (Arvo arvioilta 10 euroa.) Ja kyseessä on kuitenkin ainut rikos mikä täällä näyttäisi tapahtuneen tänä vuonna... silleen, ei täällä ole edes graffitteja...

Noin muuten katsoin ja luin kirjastosta High Fidelity (Uskollinen äänentoisto) elokuvan ja kirjan, jotka olivat oikein erinomaisia molemmat, leffa ehkä parempi kuin kirja tällä kertaa, ja nyt on hirveä tarve päästä levykauppaan. Ihan vaan yleisesti pläräämään ja nuuhkimaan vinyyliä. Mutta. Niinku. Täällä kaupungissa ei ole levykauppaa. Parilla kirjakaupalla on takanurkassa hylly cd:eitä ja ostoskeskuksen elektroniikkakaupassa vähän useampi hylly, mutta mitään oikealta levykaupalta näyttävää täältä ei löydy. Varsinkaan semmoisia mitkä myisi levyjä siinä aikuisten ja isojen poikien formaatissa.

Et niinku. Sammuttelen nälkääni varaamalla levyjä Lifesaverista (levykauppa Helsingissä) ja juoksuttamalla Kaitsua sinne hakemaan ne mulle. Toimii vähän huonosti kyllä korvikkeena, mutta jotain sentään.

Kolmantena asiana mainittakoon että ilmeisesti olen nyt mennyt sotkemaan lusikkani soppaan vapaaehtoiselle printtisuunnittelukurssille täällä. Ei siitä ilmeisesti mitään pisteitä saa, mutta pääseepähän ainakin vähän verryttelemään niitäkin taitoja.

Ja ei mulla muuta.

Neuschwanstein ja kuulumisia

Heti alkuun pyydetään alkuun anteeksi etten ole taas ehtinyt jaksanut kirjoitella, mutta eipä täällä ole juuri mitään tällä(kään) viikolla, joten ette ole missanneet mitään.

No okei, viime sunnuntaina käytiin suomalaisten tyttelöiden ja toisen niistä siskojen kanssa pällistelemässä Saksan puolella Neuschwansteinin linnaa, joka oli kyllä eri hieno. Kuvat reissulta löytyvät tämän linkin takaa. Sisällä ei saanut kuvata, joten ostin muistoksi linnasta kertovan kirjan, jota voi kukin pällistellä sitten maksua vastaan kuhan kotiudun.

Piti kirjoittaa reissusta parempikin kuvaus, mutta kun en saanut aikaan niin olen jo ehtinyt unohtaa kaiken. Et, joo. Kuvissa näkyy ensiksi keltainen linna, jonka nimeä en muista, mutta se ei ole tämä Neuschwastein vaan sen lähellä oleva vanhempi linna. Kuvasarjan loppu päässä olevalla sillalla en uskaltanut olla kuin muutaman minuutin, sitten oli pakko lähteä pois kun pelotti. Anne kilttinä otti sitten mun kameralta ne parit kuvat sieltä. Kiitos ja terkkui.

Siisti mesta kyllä, suosittelen tarkastamaan mikäli liikutte niillä main. Siellä käy kuulemma 1,3 miljoona turistia vuodessa, joten kannattaa varautua että siellä on aina hirveästi jengiä. Mut kuten sanoin: siisti mesta kyllä, suosittelen tarkastamaan mikäli liikutte niillä main.

Muuten täällä ei tosiaan kummoistakaan. Elämä rauhallista ja tavallista. Koulu alkaa ilmeisesti vähän kiristymään, kohta olisi jo kai jotain deadlinejäkin ja koulutöitä tehtävänä. Älytöntä.

Noin muuten, eilen taisi tulla kaksi kuukautta täällä täyteen. Ja kohtahan mä tulen jo pois. Älytöntä. Mulla on viimeinen luento perjantaina 29.6., joten varmaan sitten viikonloppuna tai viimeistään maanantai-tiistai-akselilla palailen kotia. Pitää Roopen kanssa keskustella, josko palailtaisiin taas samaa matkaa täältä. Sitten mulla on suunnitelmissa sopeutua Suomeen viikonverran ja näillä näkymin sitten 9. päivä alottaisin työharjoittelun. (Sitten kaksi kuukautta työharjoittelua ja sitten taas kouluun, jota sitten 10 kuukautta ja sitten varmaan valmistun. Sitten jostain jotain töitä, muutto pois kotoa, semmonen 35-40 vuotta uraa, eläkkeelle ja kuoppaan nukkumaan. Siitä se lähtee.)

Täällä on muuten jo kesä. 22-23 astetta ollut nyt jokapäivä. Paikalliset kulkee shortseissa ja syövät jäätelöä. Hot yeah!

The Wrap ja pääsiäinen ja jotain sellaista

Aikamoista hiljaiseloa vietetty tämä viikko. Täällä oli tällä viikolla intensiivikurssiviikko, joka söi kyllä tästä miehestä kaikki mehut. Mut toisaalta oli ehkä maailman kivoin intensiivikurssi. Et mielellään voisi syödä mehut vielä ensiviikollakin. Mulle kelpais.

Mä en oikein osaa fiksusti selittää ton The Wrap-kurssin ideaa, mutta yritän parhaani. Kurssi noin mukamas-asteella käsitteli käärimistä ja verhoamista ja sen sellaista, mutta käytännönasteella sitten mentiin enemmän luovan ajattelun ja luovan ongelmanratkaisun opettamiseen. Käytännössä me leikittiin pari päivää materiaalien ja kummallisten ongelmien kanssa ja sitten vikat päivät tehtiin "lopputöitämme". Harjoitustehtävissä muunmuassa luotiin mahdollisimman erikoisia asusteita paperista. Ite tein nilkkasuojukset pahvista.

Tai esimerkkinä käykööt myös, kuvassa oleva mp3-soittimen säilytys, öö, asia. Käskettiin tehdä seksikäs ja kiinnostava ja yllättävä. Joten tein kanaverkosta ja kankaasta tuollaisen, umm, maljakon.

Lopputyönä sitten piti luoda mielenkiintoista vartaloarkkitehtuuria, aiheesta joka piti kehittää ajatuksen virtailemalla tuota the wrap sanaa. Oli oikeastaan aika jännittävää kun tein ekaa kertaa mindmappia vapaasta ajatuksen juoksustani. Ja tavallaan myös pelottavaa, että miten sitä tästä päästä oksentuikaan kaikkea kummallista paperille. Ei nyt sattunut kyseinen paperi mukaan, mutta eräs ajatuslinjoista meni kutakuinkin näin:

kääre -> suojeleminen -> läheisyys -> seksi -> kuolema -> faster pussycat, kill! kill! kill! -> russ meyer -> the pipettes -> the supremes -> dreamgirls -> beyonce -> jay-z -> hip hop

Ylläolevalla ei sitten tietenkään loppupeleissä ollut mitään tekemistä itse lopullisen työn kanssa. (Noita ajatusvirtoja oli tietty vielä vaikka kuinka paljon muitakin. Toi oli noita eniten hämmentäviä omalla kohdalla.) Lopputyöni sitten lopulta leikki englanninkielen "the court"-sanan kaksoismerkityksellä (hovi ja oikeus), ja tein pahvista ja kankaasta niin ison kruunun, että sen käyttäjä jää sen vangiksi. Ja oli siinä kaikkea muutakin, mutta en jaksa oikeasti selittää. Et on to the pictures nyt:

Itse työ. Ruskeaa pakkauspahvia ja jotain tommosta valkosta läpikuultavaa paperia. Kiinnikkeenä liisteriä, kuuma liimaa ja vähän rautalankaa.
Sisällä sitten kankaasta ja vaahtomuovista tuollainen pehmuste, joka ei tarkoituksellisesti sitten kuitenkaan tee yhtään mitään. Ja sitten kuva siitä miltä se näyttää "päässä". Ei sieltä mitään näe ulos, ja pidemmän päälle ahdistaa. Kivaa näpertelyä oli kyllä. Tuohan rakentuu melkein kokonaan vain yhdestä palasta kartonkia, eli kaikki noi säikeet on kiinni toisissaan alhaalla, eikä sitä ole koottu paloista. Alhaalla vahvikkeena vain liuska samaa pahvia ja päällä oleva pieni koriste on oma palansa. Sata kertaa helpompihan toi varmaan olisi ollut tehdä yksittäisistä palasista... mut, piti taas vähän yrittää olla parempi kuin muut.

Että tälläistä. Piti pääsiäisestä kirjoittaa, jotain mutta eihän siinä ole mitään kirjoitettavaa. Et, joo. Kämppä on meillä aika tyhjillään, kun puolet jengistä on poissa. Noin puolet vaihtareista ylipäänsäkin taitaa olla jossain karussa. Ja taidampa minäkin tästä ihan kohta karata takaisin kämpille. Pitäisi varmaan silittää petivaatteet vielä tänä yönä, että pääsen nukkumaan...

Olen elossa

Jeb. En ole vielä kuollut. Täällä ei tapahdu kummoistakaan, joten jätetään tällä kertaa raportointi ylläolevaan.

Tai no, kämpässä tapahtuu jonkun verran muutoksia. Kati (Unkarista) lähtee kuulemma huomenna pois pysyvästi, kun ei olekaan toivotulla tavalla löytänyt täältä töitä itselleen, ja toisaalla se Matthjis Hollannista saapui tänään. Tämän lisäksi kämpässä kulkee kahdenlaista käsitystä Carlosin Espanjan matkasta, joko hän menee vain pääsiäiseksi kotiin tai sitten hän lähtee pysyvästi pois. Hämmentävää. Ja oikeastaan aika vähän kiinnostavaa.

Kämppä noin muutenkin ilmeisesti hiljenee pääsiäiseksi. Monilla on tässä melkein kahden viikon loma, joten yllättäen monet ovat lähteneet tai ovat lähtemässä jonnekin. Varautukaa siellä Suomessa siihen että Roope on taas ensiviikolla siellä. Minä en ole, vaan olen täällä.

Ensi viikolla itseasiassa joutuu oikeasti opiskelemaan, kun The Wrap-intensiivikurssi alkaa. Saapa nähdä mitä siitä tulee, printtailin kurssimatskuja tuossa yksi päivä ja ne näyttivät olevan lähinnä vain saksaksi. Lisäksi olen ainut ilmeisesti ainut vaihtari siellä, joten saa nähdä millä kielellä se kurssi oikein pidetään. (Luvattu kieli oli englanti, saa nähdä miten toteutuu.)

Ja kas, olihan tota asiaa sittenkin. Aika jännäilyä.

Kulutin

Ostin tommosen. En ihan tiedä että miksi. Liittynee varmaan tuohon eilen mainittuun kirjaan. Ja siihen mediateoriakurssiin. Ja pientä osasyyllisyyttä on varmaan syytä vierittää myös ton Kaitsun harteille... koska se taitaa olla nykyään osasyyllinen vähän kaikkeen mitä mä teen. Et joo. Äitille kerrottakoon että toi on tosi halpa, eikä tarkoita millään tasolla sitä että mun pitäisi syödä vain riisiä seuraavat kaksi viikkoa. (Äitille (ja muille jotka ei ehkä tiedä mikä toi on) voisi kertoa myös, että se on niinku tommonen kannettava pelikone.)

Peleinä tuli koneen mukana Big Brain Academy, jossa on pieniä älykkyyttä mukatreenavia pelejä. Kylmiltään se sanoi että mun mulla on fashion stylistin (muotistilistin) aivot... mitä se sitten tarkoittaakaan. Sen lisäksi sitten ostin ihan tarkoituksella Animal Crossing: the Wild World-pelin, jossa sitten söpöillään ilman sen kummempaa tarkoitusta.

Et sellasta. Olipas taas jännittävää raportointia.

Luin kirjoja

Moi vaan kaikille. Täällä alkaa rutiini pukkaamaan päälle siihen malliin, ettei aina ole ihan kauhiasti kerrottavaa tänne näin. Ja tietty toi Laurea-blogi vie mehuja sitten sen lisäksi. Et, varmaan vauhti bloggailussa hidastuu... ja tajusin juuri että kirjoitin tämän saman asian jo tuossa edellisessä. Hyvä minä.

No, jokatapauksessa, luin kirjoja niinku. Tai siis aloitetaan ihan alusta siitä miten mä tilasin kirjoja. Ihan ite Saksan Amazonista, joka on kokonaan saksankielinen. Et niinku, hyvä minä. Tilaamani kirjat sitten tulivat tuossa viime perjantaina ja viikonloppuna lukaisin molemmat läpi. Kirjoittanen tuohon tämän tekstin alapuolelle varmaankin että mitä luin ja miltä nyt tuntuu. Hyvä minä.

Eka kirja oli siis Safi Mafundikwan Afrikan Alphabets. Joka kertoo siis afrikkalaisesta kirjoituksesta, tai siis paremminkin afrikkalaisista kirjoituksista. Alkuperäinen innostus tuli kun Pauli pyysi mua tekemään logon ja muuta graafista matskua sen starttaamaan lehteen African traditions today. Duunasin juuri ennen tänne lähtöä jonkun näköistä logoa, joka on kyllä aika kesken ja varmaankin jatkan sitä kuhan kotiudun. Lehteäkin on kuulemma jo eka numero jaossa ja sillä on nettisivutkin, mutta Pauli ei ole vielä ainakana ilmoittanut että missä näitä on nähtävillä.

Jokatapauksessa, sain hankittua tämän kirjan vasta nyt, ja onhan tää hirmuisen kiinnostavaa matskua. I had no idea, että Afrikassa on näin rikas kirjoituskulttuuri ollut ja on edelleenkin. Vähän tietty typografina jäin kaipaamaan aavistuksen typografisempaa otetta kirjaan, vaikken ihan ole varma mitä se tarkoittaisi, varsinkin kun Mafundikwa itsekin julistautuu typografiksi... tai typografiasta kiinnostuneeksi siis. Ns. hyvää kakkaa.

Vielä kun keksisi miten tämän liittäisi opinnäytteeseen... voisin päteä edes lähdeluettelossa...

Toinen kirja oli sitten tämä: Steve Johnsonin Everything Bad is Good for You. Special media theoryn hobittiopettaja suositteli tätä kirjaa ja nettilähteet olivat sitä mieltä myös, että tämä kannattaa lukea. Joten ei kun tilaten kun halvalla sai (pokkarin).

Selittääkseen ihan kunnolla mistä tässä kirjassa on kyse tartteisi kirjoittaa about kirjan verran tekstiä (se on aika lyhyt), joten pyrin selittää vähemmän kunnolla eli hyvin lyhyesti. Käytännössä Johnson argumentoi näitä "omg, lapsestasi tulee tappajazombie, josse pelaa tietokonepelejä"-väitteitä vastaan. Eli miten tietokonepelejä ja televisiota katsomalla tullaan fiksummaksi.

Noh, eihän se ihan noin yksinkertaista ole, mutta hyviä pointteja Johnsonilla on. Silleen, kuka on huomioinut että viimeisen 25 vuoden aikana televisiosarjat ovat monimutkaistuneet huomattavasti ja nykyään televisiota katsellessa pitää ajatellakin jotain? Elokuvista ja tietokonepeleistä nyt puhumattakaan. Kiinnostavaa settiä kyllä. Suosittelen. Hyvä minä.

Ja nyt kotio. Hyvä minä!

Where have all the scenesters gone

Silleen. Stop press, etusivu uusiks. Seuraa skuuppi. Tai no, ei nyt skuuppi, mutta kuhan hyperventiloin turhasta. (Elämä täällä alkaa löytämään arkensa, joten arjenihmettelybloggailu varmaan tässä vähenee ajan myötä.)

Jokatapauksessa, tein varsin hämmentävän huomion tällä viikolla tästä koulusta: täällä ei opiskele yhtäkään skenesteriä. Ei yhtäkään hevaria, ei yhtäkään punkkaria, ei yhtäkään hippiä, ei yhtäkään hiphopparia, ei yhtäkään post-punkkaria. Empiirisen tutkimukseni mukaan kukaan koulun opiskelijoista ei myöskään omista bändipaitoja tai näkyviä lävistyksiä, ja pitkät tukatkin on varattu vain ja ainoastaan tyttöjen päihin. Varsin hämmentävää. Mediagestaltungin puolellakin on juuri ja juuri kaksi lumilautailijan näköistä nuorukaista.

Varsin hämmentävää. Kadulla näitä kuitenkin näkyy jonkun verran, mutta koulussa ei. Laittaako kaikki Dornbirnin pienet hevi-arit kouluun päälle tavallisemmat vaatteet ja sitten kotona vasta sotisovan? Vai opiskeleeko täällä koulussa ihan oikeasti vain semmoisia tavallisia kunnollisia nuoria, jotka valmistuttuaan menevät päivätöihin ja naimisiin ja ostavat kaksi lasta, volvon ja mökin vuorilta?

Me vaihtarit varmaan tuhat kertaistettiin tän koulun skenester-pooli. Silleen, meillä on sekä täysiverinen punkkari että ihka-aito hevari keskuudessamme.

Talvi?

Joo-o. Tältä näytti tänään aamulla herätessä mun ikkunasta. Jälkimmäinen kuva näemmä ihan epätarkka, mutta olkoot. Lumisadetta on luvattu käsittääkseni koko viikoksi, joten tällä menolla huomenna rämmitään metrisissä kinoksissa. Oh joy.

Ja niinku kaks viikkoa sitten täällä käveltiin t-paitasillaan ja mietittiin shortsien käyttöönottoa.
Vika kuva sitten taas koulun tietokoneluokasta. Huomatkaa taivaanrannassa siintävät alpit. Joita siis ei näy, kun pyryttää lunta niinku televisiossa lähetysajan ulkopuolella.

Opinnäytetyöstä

Jollekulle olen varmaan jo maininnut, että olen jo jokseenkin aloittamassa opinnäytetyötäni. Itseasiassa mun piti aloittaa se jo ihan oikeasti tuossa ennen tänne lähtöä, mutta sitten sairastelun ja, umm, muiden syiden takia en oikein pystynytkään siihen. No, mitä nyt kävin Tuomaan Tuomaksen kanssa juttelemassa mukavia ja tarkentamassa työn pointtia.

Työn tarkoituksena on siis tehdä fonttisuunnittelua, näkökulmana suomenkielen tarpeet. Käsittääkseni kukaan ei ole juurikaan suunnitellut fontteja erityisesti suomenkielelle. Mitä tämä käytännössä tarkoittaa? En oikein tiedä. Kun alan sitten ihan ihan oikeasti jotain tekemään, niin sitten pitää varmaan kokeilla kalastella jotain kieliauktoriteettejä asian suhteen ja kysellä että mitä ne kaipaa.

Mutta käytännössä varmaan puhutaan ainakin suomenkielen kirjainparien välistämisestä oikein ja mahdollisten ligatuurien tarpeen arvioimisesta. Niille tavallisimmille fl-, fi ja ff-ligatuureille ei kuitenkaan suomenkielessä ole juuri tarvetta. (Okei, okei, okei. Tässä tarkoitetaan kirjakieltä, esmes helsinginkielessähän äffää käytetään.) Mietin myös itsekseni vaihtoehtoa, että ensimmäiseen versioon fontista tekisin vain kirjaimet joita suomenkielessä natiivisti tarvitaan. Et sit esmes en turhaan suunnittelisi versaali-g:tä, koska suomenkielessä g on vain ng-kirjainyhdistelmässä, eikä G:n pitäisi noin järjen mukaan esiintyä tekstissä.

Juttelin jo tuossa jonkun aikaa sitten Paavon (terkkui!) kanssa, ja ilmeisesti ei tuota hirveitäkään ongelmia tehdä ohjelmaa, joka laskisi tekstistä siinä esiintyviä kirjainpareja. Joten se osa tehtävää on jo jokseenkin hallussa. Tai no, enää pitää keksiä jostain monipuolisia tekstiesimerkkejä, jotka olisivat sähköisessä muodossa. Pitänee varmaan kuulutella sen perään julkisemmin sitten kun sen aika lähenee.

Yllä olevan lisäksi olen oikeastaan vain lukenut Karen Chengin Designing Type-kirjaa ja piirrellyt uuden hienon luonnoslehtiöni marginaaleihin hyvin hyvin alustavia luonnoksia. Kattellaan mitä tapahtuu. On mulla onneksi varasuunnitelma B:kin valmiina, jos tää projekti ei lähde taittumaan millään.

Että näin. Tuomas myös ehdotti että tekisin opinnäytetyötäni blogiin ja pyytäisin sinne asiasta kiinnostuneita kommentoimaan edistymistä. Kiinnostava idea kyllä. Pitäisi vaan löytää ne kiinnostuneet jostakin.

Eduskuntavaalit

Eli vaihteeksi Suomen uutisia. Vaalitulos tätä kirjoittaessa (22:34 Suomen aikaa) näyttää vähän siltä ettei mun tartte tulla neljään vuoteen takaisin Suomeen. Et nähdään sitten 2011 ehkä, jos silloin menis paremmin.

Kiitos Bob Helsinki. Kiitos, hmm, kukas Keskustan kamppiksen tekikään... PHS? Ja, no, kiitetään sitä Dynamoakin erinomaisesti onnistuneesta kamppiksesta, silleen leikisti niinku.

Ja kuukausi oli numeroltaan yksi

Sanoivat nuo fiksummat että olen kuulemma tänään ollut täällä kuukauden. Ja käskivät summamaan mietteitä viime kuukaudelta näin juhlapäivän kunniaksi. Että... niinku... jotain semmosta varmaan kirjoitan kohta tuohon alapuolelle. Pää kyllä tällä hetkellä jokseenkin tyhjä järkevistä ajatuksista asian suhteen.

Yllätyksekseni minkäänlaista kulttuurishokkia ei ole vieläkään näkynyt. Suomestakin kaipaan toistaiseksi vain ihmisiä. Kaupasta saatava ruoka on niin pitkälti samaa kuin Suomessa, ettei edes ruisleipää tartte kaivata. Noh, Pepsiä olisi kiva joskus täältäkin löytää, joka paikassa näytettäis myyvän vain ja ainoastaan Coca-colaa. Kummaa.

Tämmöinen saksaa osaamaton pärjää täällä loppupeleissä ihan hyvin. Tärkeimmissä paikoissa puhutaan englantia, onneksi, ja vähemmän tärkeissä pärjää sitten näillä vähillä saksantaidoilla tahi muilla keinoin. Tietty eihän täällä kai kovin hyvin saksankielelläkään pärjää, puhuvat jotain kummaa murrea josta ei kuulemma saa mitään selvää. "Ein döner, bitte." riittää loppupeleissä aika pitkälle.

Ja döneristä puheen ollen voisin allekirjoittaa täällä esitetyt puheenvuorot kunnon kebabin saattamisesta Suomeen. Emmä pysty enää ees kuvittelemaan etten saisi haettua kotimatkalla hiuko nälkään döneriä. Niinku ihan oikeesti, tässä olis jollekin yrittäjäksi aikojalle rahasampo. Kyllä mä ainakin aika pitkän kierroksen voisin kotimatkalla tehdä mainitun kunnon dönerin saadakseni. Hotttttip!

Jos sit loppuun tilastotietoja:
- Paremman puoliskon täyttämältä ipodilta on tullut kuunneltua eniten yhtyeitä: The Young Knives ja Muse.
- Sparista on kannettu kämpille eniten: appelsiinimehua, paahtoleipää ja tomaattipussipastaa.
- Päivien lukumäärä jolloin mun postilaatikossa on ollut postia: 0
- Puolen yön jälkeen koululla roikkumisia: 1 kpl
- Dornbirnin baareja testattu: 5 kpl
- World of Warcraftin pelaajia koulun tietokoneluokissa: 2 kpl
- Koululla tietokoneluokkia: noin miljoona
- - joista auki viikonloppuisin ja öisin: noin 1 kpl

Olikohan se sitten siinä. Kysykää jos jotain on. Kirjoitan sinne aikaisemmin mainittuu Laurea-blogiin lähipäivinä jotain yleistä vaihto-opiskelusta, sinne varmaan sitten vähän ajatuksellisemmin kokoan kuukauden tapahtumia.

Terkui.

Hiljaisuus meni rikki, ostetaan uusi tai vaihdetaan rahaan

Rikotaan vaihteeksi hiljaisuutta täällä niin kukaan ei pääse luulemaan että olisin muka niin kiireinen etten ehtisi kirjoittamaan tänne mitään. Fear not, näin tuskin tulee käymään. Tämän viikon ensimmäinen luento on nyt takanapäin ja seuraava on vasta perjantaina.

Onneksi on koulun kirjasto. Ja lähinnä heidän leffahylly. Tuolla on oikeasti hurjasti kaikkea kiinnostavaa tarjolla. Olen nyt tsiigannut sieltä Chris Cunninghamin ja Spike Jonzen musavideokokoelmat, Adrian Frutiger-dokkarin, Outfoxed-dokkarin ja Dark Days-dokkarin. Yritin myös tsiigaa Buena Vista Social Clubia, mutta siinä olikin vain saksankieliset tekstit, joten jäi väliin kun en ymmärrä espanjaa. Nyt on jonossa sitten mm. Man with movie camera parilla eri soundtrackilla ja ties mitä muuta. Leffa kirjastossa on siis paljon dokkareita ja ns. laatu-elokuvia. Perin hienoa, tiedän ainakin mitä mä tulen tekemään jos tulee tylsää. Tai siis kun tulee tylsää.

Super-salainen Laurea-projektikin alkoi tänään. Bloggailen yleisesti viestinnän koulutusohjelmasta ja varsinkin vaihtarina olemisesta Irc-galleriassa salanimellä. Läppä tulee olemaan varmaan pitkälti samaa mitä kirjoitan tänne, erilailla muotoiltuna ja vähemmän henkilökohtaisena. Jos jotakuta nyt kiinnostaa, niin linkki on tässä. Periaatteessa bloggaan siis Niilo Kuvanen-hahmolla, joten ihan kaikki mitä siellä sanotaan ei ole totta, mutta käyttänen pohjana kuitenkin oikeita tapahtumia ja mietteitä.

Nyt ei taida juuri olla mitään ajatuksen päällä. Paitsi että pesin eilen huoneeni ikkunat, oli aika jännää. Olis varmaan pitänyt ottaa kuvia. Nyt pääsee lämmin kevät aurinko paistamaan kunnolla sisälle. Jeij.

Täältä tähän, Itävalta kuittaa.

Joka toiselle nauraa

Näemmä joku karmanlaki toimii täällä etelässäkin. Heti kun pääsin nauramasta Suomen loskakeleille, niin eikös näille meidän mäille (joita siellä kutsuttaisiin vuoriksi tietty) satanut lunta. Ekaa kertaa täällä ollessa. Voin kuvitella että tuo sade tuli täällä laaksossa loskana. Onneksi mä nukuin sillä aikaa.

Tää kuva on itseasiassa juuri meidän pihalta. Se Karrenin nypykkä rajautuu juuri kuvasta vasemmalta ulos. Tää toinen kuva sit vähän matkan päästä.

Mitä mä paikallisesta luonnosta ja maantieteestä ymmärrän, niin lumiraja laskeutui johonkin 500 metriin. Kuvista ei näy, mutta tuolla on ihan asuintaloja mihin oli lunta satanut.

Kevättä jaloissa

Tänään paistaa aurinko. Laitoin Filat ekaa kertaa jalkaan. Nyt tekee mieli alkaa skeitata. Hämmentävää. Taidan jokatapauksessa lähteä tästä nauttimaan keväisestä Dornbirnistä, sen sijaan että maatuisin täällä tunkkaisessa tietokoneluokassa.

Toivottavasti Suomessa on ihan hirvee loskakeli. Muahahahaha.

7.3.2007

En keksi mitään kuvaavaa otsikkoa, joten tylsäillään pelkällä päivämäärällä.

Ihan ensimmäiseksi pitää varmaan ilmoittaa, että Mediapäiväkirja on jälleen toiminnassa. Ei sinne mitään uutta sisältöä ole tullut, eikä varmaan tule ihan lähiaikoina, mutta ompahan taas luettavissa ja kommentoitavissa.

Muutoin täällä Itävallassa elämä alkaa pikkuhiljaa ottamaan muotoaan kohti jonkinlaista rutiinia. Koulua ei näytä olevan ihan hirveästi (toistaiseksi vain kolmena päivänä viikossa), joten aikaa jäänee myös muuhun. Tiedä sitten onko se hyvä asia vai ei...

Kursseista on nyt alkaneet myös saksankielen alkeet ja Special Media Theory-opintojakso. En sitten saanutkaan otettua toista Elective Coursea opinto-ohjelmaani, syistä jotka eivät oikein auenneet minulle. Noh, eipä haitanne. Yritän vielä tässä, josko saisin täältä käsin käytyä yhden kurssin Laureassa nyt keväällä. Odotan jännityksellä miten käy. Samoin mulla on eräs ultrasalainen Laurea-projekti ilmeisesti starttaamassa tässä kevääksi, josta ehkä lisää tulevaisuudessa. Jos niinkun se toteutuu ja saan kertoa siitä.

Laureasta tuli mieleeni, että näemmä meidän ryhmätyönä suunnittelemamme yhteishakusivusto on nyt sitten julkistettu. Hävetää niin etten meinaa kehtaa edes linkkiä laittaa tähän. Mut kehtaan kuitenkin ku oon tämmönen kehtaaja.

Ja Special Media Theorystä piti vielä sanomani, että siinäkin on jälleen kurssi joka menee vähän ohi siitä mitä kurssikuvauksessa sanottiin. Ei paljon, mutta tällä kertaa media teoria on todella spesiaalia. Hömpätihömpäti yleistysten sijasta meille opetetaan (video)pelitutkimusta ja sen mediateoriaa. Ekan luennon jälkeen vaikuttaa aika kiinnostavalta matskulta, vaikka mä en ihan niin innoissani videopeleistä olekaan kuin monet muut.

Loput kurssit sitten alkavat vasta myöhemmin keväällä. Digital Image Processing ja The Wrap - an esthetics of veiling ovat ainakin viikon mittaisia intensiivejä, ja Mediastaging alkaa kunnolla vasta sitten joskus. Jännää muuten että tuosta ensinmainitusta saa 4 opintopistettä viikon työstä...

Täältä varmaan taas tähän. Tchyys!

Most natural painkiller

En jaksa tähän hätään postailla kuulumisia sen enempää. Ei täällä tosin mitään superjännittävää ole nyt menossakaan, mutta kuitenkin.

Täällä Fachhochschule Vorarlbergin pihalla on tämmöinen taideteos. En muista tekijän nimeä, mutta tekstissä lainataan William S. Burroughsia. Yhdyn mietelauseen sisältöön. (Onko tuossa muuten kirjoitusvirhe? En ole ihan varma. Kielikorva sanoisi, mutta intternetlähteet sanovat että lainaus olisi oikein...)

Huomenna sitten enemmän kuulumisia.

Karren (ja lisää kuvia!)

Tänään repäistiin sitten oikein kunnolla. Sporttailin heti aamusta ja siivosin huoneeni oikein kunnolla. Pesin ja vaihdoin ja silitin lakanat ja tuuletin petivaatteet, ja imuroin ja pyyhin pölyt ja kaikkea muuta. Ja niinkuin tässä ei olisi ollut tarpeeksi, niin sitten meidän kämpän suomalaiset tytöt puhuivat ympäri mukaansa patikoimaan tuonne Karrenille.

Koska kuva puhuu huhujen mukaan enemmän kuin tämä lause, niin kuva kyseisestä luonnonmullistumasta on tässä.
Se on siis tuommoinen pieni mäennyppylä (976 m) , jonka päälle on jostain syystä menty rakentamaan näköalaravintola. (Se on siis tuo matalampi noista.) Sinne menee köysiratakin, mutta jostain syystä ihmisillä on käsitys, että sinne on kivempi kiivetä itse.

Alla nyt sitten kuvia meidän kävelyretkeltämme tuonne. (Yritän kronologiseerata, jotta näkyisi nousu. Ja ensimmäinen kuva oli siis tuo ylempi jo.)

Kuvissa näkyvä kirkontorni on siis se Hatlerdorfin keskustan kirkko, josta mielestäni laitoin kuvan jo aikaisemmin.

(Kuvan keskipaikkeilla muuten Fachhochschulen rakennukset.)Tämän jälkeen käyttämämme reitti nousi jyrkästi 580 metriin, jossa multa loppui voimat jo ihan täysin. Yritin parhaani mukaan ottaa kuvan kyseisen metrimäärän kyltistä todisteeksi, mutta mokoma kevätaurinko pilasi yritykseni ja kylttivalokuvastani on luettavissa kaikki muu tieto paitsi metrimäärä. (Yritin Gimpillä saada siitä sitä informaatiota ulos, mutta eihän siitä ohjelmasta ymmärrä mitään ja saksankielisestä vielä vähemmän.)


Ninjasin siis takaisin alas mäeltä ja mainitulla köysiradalla ylös. Fiksuna en ottanut tietenkään kuvaa itse vehkeestä, mutta eiköhän tuo kuvassa näkyvä heijastus paljastakoon sen olevan otettu lasin takaa.

Ja sitten turistikuvia sieltä ylhäältä.


Kuvan keskipaikkeilla pitäisi olla meidän kämppä. (Ne kaksi hyvin koivukylämäistä kerrostaloa.)


Taivaanrannassa siintää sen mainittu Lake Constantin. Ja sen takana on sitten Saksa. Ja kait Sveitsikin siellä jossain.


Se paljon puhuttu ravintola siellä ylhäällä. Ihan hyvää ruokaa kuulemma, mä söin suklaamoussea ja "eksoottisia" hedelmiä, kun ei sattunut käteistä mukaan enempää. (Täällä eksoottisia hedelmiä ovat ilmeisesti mansikka, ananas ja kiwi.)

Toimii ilmeisesti auringosähköllä kyseinen mesta.


Lähikuva niiden logosta. Periaatteessa tykkään kovasti, vaikken oo ihan varma onko se hyvä vai ei.

Mut kiva reissu. Tytöt reippaili ton ihan ylös asti, hatun nosto heille, ja osa reippaili vielä takaisinkin. Me lusmummat köröteltiin takaskin sillä köysiradalla. Tänne varmaan viedään kaikki tänne eksyvät tutut. Ehkä sillä radalla, kun se on helpompaa...

En muista onko nyt viikonloppuna tapahtunut mitään muuta. Siitä ehkä ensiviikolla, jos muistan jotain.

Perjantai

Melkein hävitin piponi tänään. Tai paremminkin hävitin sen pariksi tunniksi ja ehdin jo vallan mykistyä, mutta sitten löysinkin sen uudestaan. Yay. I loves you my pipo! <3 Taapertaessani tuolla kevät tuulessa alkoi ottamaan niin päähän, että olin jo ehtinyt kirjoittamaan päässäni kilometrin muistokirjoitusta pipolleni. Mutta nyt ei tosiaan tartte. Kai ja pipo BFF!
(Ehdin jo käydä katselemassa keskustan kaupoista itselleni uutta pipoa, mutta eihän sieltä semmoisia enää löydy. Täällä on jo kesäleningien kauppa jo täydessä hä'ässä.)

Muuten täällä ei kummempia. Kävin tiputtamassa Navigating-kurssin pois ja otin tilalle Special Media Theoryn ja ehkä yhden Elective Coursen. Jälkimmäisen mahdollisuus tosin selvinnee vasta ensi viikolla. Tänään alkanut Englanti 4, eli se käsikirjoituskurssi, osoittautui oikein hyväksi valinnaksi. Oikein, oikein hyvän oloinen kurssi näin ekan luennon jälkeen.

Tänään olisi kai jotain jotain opiskelijabiletystä useiden bileiden voimin (semesterin aloitusbileitä kai), mutta olen edelleen jonkun verran flunssassa, niin jäänen suosiolla kämpille. Käperryn sängynpohjalle ja tuijottelen läppäriltä My Name Is Earlia ja Studio 60:stä. Vielä kun saisi lämmintä kaakaota ja halauksia sänkyyn, niin homma olisi varsin valmista.

Täältä tähän!

First day of fachhochschule... fo'real this time

Nonni. Koulu alkoi sitten vihdoinkin ihan oikeasti. Aamulla ihmeteltiin yleisesti Semesterstartin voimalla, näemmä tällä meidän semesterillä on vähemmän paikallisia opiskelijoita kuin vaihtareita. Semesterstart oli muutenkin hassu, sillä siellä lähinnä käsiteltiin tänään alkavia kursseja. Jännintä oli kuitenkin oli huomata että kumpikaan kursseista (Media Staging ja Navigating) eivät vastanneet laisinkaan kurssikuvauksiaan. Eivätkä nimiään.

Case Media Staging
Kurssin kuvauksessa sanotaan tällaista:

This course focuses on texts and objects, including fields of presentation (vitrines, rooms, exhibition, scenography, event), strategies of presentation (irritation, shifting contexts, proportion) and dramaturgy (elements and structures in a time and space sequence).

Kuten kuvauksen pohjalta on ilmiselvää, niin kurssin sisältönä on videografiikan tekemistä tietokoneella. Ohjaajina joku paikallinen musiikkivideosuuruus ja joku paikallinen muusikkoplanttu. En ihan ymmärrä.

Case Navigating
Tälle kurssille sanotaan, että:

This class focuses on: signs and pictograms, forms/colours, text/image, surfaces/positioning, movement, audio, planes, networking, interaction, interactive systems, navigation structures, intuitive navigation, navigation systems, usability, interface design, depiction form in a time and space sequence that is suited to the media and the matter at hand.

Tällä kertaa kurssin sisältönä pitäisi suunnitella joku uusi ohjelma multitouch-käyttöliittymää käyttäen. Silleen kyllähän tuolla mainitaan tuo "interface design", mutta miten noi muut asiat? Niinku oikeesti? Ja kurssin nimenä on kuitenkin Navigointi.

Ihan käsittämätöntä toimintaa. Tulen tiputtamaan huomenna tuon Navigating-kurssin pois ohjelmastani, se kun ei tarjoa minulle mitään sellaista mistä olisin kiinnostunut millään tasolla. Media staging jääkööt, vaikka päähän ottaakin ettei se pidäkään sisällä sitä mitä oli sovittuna. Pitää vielä yrittää katsoa lisäksi jotain muuta opiskeltavaa, muuten mulla on vaan 14 op tulossa keväältä... ja vaikken mä niinkään niitä pisteitä tarvi, niin olis kiva että olis täällä jotain tekemistäkin. (Kaikki muutkin vaihtarit meidän ryhmästä pohtivat vakavissaan tuon navigaation tiputtamista... kertonee jotain.)

Muuten täällä kaikki normaalisti. Olen edelleen kipeänä, menispä pian ohi. Eilen laiskotti ensimmäistä kertaa niin etten jaksanut tehdä ruokaa, joten kävin hakemassa meidän lähikebabmestasta kebabbia. Oli hyvää ja halpaa. Kannatan.

Kuvia!!!

Vihdoinkin niitä kuvia, joita on jo ajat ja iät lupailtu. Kai näistä jotain kuvaa saa minkälaista täällä on olla ja yrittää.

Ekassa kuvassa näkymä täältä tietokoneluokasta. Vähän epätodellista kyllä.
Samat vuoret vähän erikuvakulmasta, koulumatkalta nämä.

Hatlerdorfin (meidän kaupunginosa) keskustaa.
Dornbirnin keskustassa oleva vanha taloa. Se on kai ravintola. En tiiä.
Dorbirnin kirkko ja keskustoria. Ilmeisesti aika vanha. Huomatkaa roomalaistyyppiset tornit. Punapukuiset tyypit liittyy siihen aikaisemmin mainittuun karnevaaliin.
Keskustori ja kirkonedusta karnevaalien aikana. Oli tasan niin siistiä kuin miltä näyttää.

Koska yhtään mitään ei tapahdu...

Täällä ei näemmä tapahdu yhtään mitään, joten tänään yleisiä huomioita siitä miten itävaltalaiset on ihan kummia ja hassuja. Ja jossain asioissa fiksumpia ja järkevämpiä kuin myö suamalaiset.

Kierrättäminen. Täällä kierrätetään käytännössä ihan kaikki. Paperi, muovi, lasi, biojäte, metalli, juu neim it. Hassuinta on varmaan se, että sekajätteen jätepussit joudutaan ostamaan erikseen kaupungintalolta, kun muut ovat ihan ilmaisia. Jännän kummaa ja kumman jännää. Ja fiksua. Täällä on luokissakin kuusi roskista eri jätteille. Nerokasta toimintaa. Miksei meillä näin?

Liikenteessä ei tartte varoa, jalankulkijan siis. Autoilijat pysähtyvät kiltisti ja päästävät jalankulkijat menemään ensimmäisenä. Hämmentävää. Varmaan jää heti ensimmäiseksi auton alle kun palaan Suomeen kun totun tämmöiseen menoon.

Täällä lukot toimivat kummallisesti. En osaa oikein selittää että miten kummallisesti, mutta ei ne ihan oikein toimi ainakaan. Aina joutuu tappelemaan pari minuuttia kun yrittää avata tai sulkea ovea. Asiaa ei tietenkään auta, että meiltä joutuu kulkemaan neljän lukollisen oven läpi lähtiessään ulos. Grrne.

Itävallassa ei ilmeisesti ole mitään lupajärjestelmää alkoholin myymiseen. Tai sitten se on huomattavan lepsu suomalaiseen systeemiin verrattuna. Täällä nimittäin jokaikinen paikka myy alkoholia, mukaan lukien koulun ruokala... Ilmeisesti tästä johtuu ettei täällä Dornbirnissä ainakaan ole sellaisia ns. räkälöitä ollenkaan. Toisaalta täällä on kebabmestoja (jotka tarjoilee alkoholia) vähän joka nurkalla, joissa sitten usein hengaa sellaista samannäköstä jengiä kuin Suomessa noissa mainituissa räkälöissä. Figures...

Siinä varmaan huomiot tältä erää. Taidan lähteä kokeilemaan josko osaisin silittää vaatteita. Pitäkää peukkuja.

Viikonlopusta

Aloitetaan heti mainitsemalla, että nyt kaikkien pitäisi päästä kommentoimaan blogia, eikä vain google-accountin omaavat. Hot yeah. Pahoittelen etten tajunnut tätäkään aikaisemmin.

Viikonloppu meni aika hiljaillessa. Perjantaina oli illalla ns. pub crawl, joka tietenkin meni ihan kamalaksi tinttaamiseksi. (Äitin ei varmaan kannata lukea tätä...) Hommahan lähti ihan käsistä kun kilpailun muodossa piti juoda alkomaholia, eikä meidän ryhmä edes voittanut. Olihan meillä hirmuisen kivaa, mutta lauantaina sitten kyllä kärsittiin mallikkaasti. Ja kaiken lisäksi jäi siltä illalta muistoksi flunssa, jota nyt sitten pelkään että ei kai tämä vai uusi sitä edellistä. En millään jaksais koko ajan olla kipeänä.

Koulupuolella, koulu alkaa mulla vasta torstaina Navigating ja Mediastaging -kursseilla. Eli lomaa täällä vaihteeksi, mikä on sittenkin ihan hyvä vaan tässä fiiliksessä. Kommentoidaan sitten loppuviikosta miltä kurssit vaikuttaa. Tällä viikolla alkaa myös englanninkurssi, joka yllättäen onkin käsikirjoittamista, eikä niinkään englannin kielioppia. Hämmentävää, mutta siistimpää kuin siisti.

Muissa uutisissa International Officen Sabine laittoi internettiin kuvia niistä viime viikkoisista karnevaalibileista. Tsekkailkaa tämän linkin takaa jos kiinnostaa.

Jotain muutakin oli mielessä, mutten muista enää että mitä. Ensikerralla sitten jotain lisää siis.

Osoitteita

Muutama osoite tässä, jos joku näitä vaikka tarvitsee.

Kai Talonpoika
Hatlerstraße 71 B
6850 Dornbirn
Austria

Ja Skypessa saapi kiinni tarvittaessa kai.talonpoika -osoitteella. (Kandee meilailla etukäteen jos jälkimmäistä käyttää, niin tiedän olla mestoilla luurien kanssa.)

Noin muuten olen flunssassa, joten kirjoittelen kuulumisia tarkemmin kun voin vähän paremmin.

Im Kunsthaus Bregenz

Ei kuvia vieläkään. Sori. Oon tylsis.

Tänään vaihto-oppilasletka suuntasi heti saksankielen luennon jälkeen kohti Bregenziä ja sen taidemuseota. Bregenz on Vorarlbergin läänin (?) pääkaupunki, vaikkakin tämä Dornbirn on suurin kaupunki, ja sijaitsee parin kymmenen minuutin junamatkan päässä tuolla tuon ison järven rannalla. En kuolemaksenikaan muista mikä tuon järven nimi on, Lake Constantin (?) sanoo noi englanniksi, mutta mun miälestä kartassa sen kohdalla luki jotain ihan muuta.

Noh, jokatapauksessa, Kunsthaus Bregenz on oikeasti aika siiti mesta. Ottaa päähän ettei tullut kamera mukaan, niin en voi jättää postaamasta kuvia siitäkin. Jos jaksan ja muistan niin guuglaan siitä kohta jonkun kuvan tähän, tai ainakin linkin. Kunsthaus on kuitenkin lasista ja betonista rakennettu kuutio heti järven rannalla. Sisällä jatkuu betonilinja, ulkosivun peittävä lasipeite jää tosiaan ulkopuolelle kokonaan.

Näyttely oli osa Kunsthausin 10-vuotis juhlistusta ja nimeltään Re-Object, taiteilijoina olivat Marcel Duchamp, Damien Hirst, Jeff Koons ja Gerhard Merz. Eli aika tuntemattomia paikallisia taiteilijoita... Eli siis nimenomaan ei. Näyttelyn kantavana ideana ja voimana oli Duchamp, jonka pohjalta oikeastaan noilta kolme muulta oli kerätty ajatuksellisesti sopivia töitä. Siis sitä Ready-Madea parhaimmillaan ja pahimmillaan.

Sinänsähän oli jännää että reissu oli järjestetty kaikille vaihtareille, ja jos ihan kiltisti yritän sanoa niin taisi mennä yli hilseen kama aika monelta siellä. Ite tietty tämmösen taidehöpöilijänä olin ihan fiiliksissä, varsinkin kun Duchampilta oli saatu livenä paikalle se kaikkein kuuluisin työ.

Kuuminta hottia niinkun. Vaikein tai kontroversaalein (eh, kontroversaali kuulostaa ihan typografiatermistöltä...) oli ilman muuta Gerhard Merz. Merziltä oli esillä työ jonka nimeä en löydä juuri nyt, mutta se koostui useasta sadasta loisteputkesta jotka oli laitettu siistiin riviin seinälle. Lisäksi mieheltä oli esillä pari hyvin hyvin minimalistista maalausta. Tykkäsin.

Samalla lailla tykkäsin Hirstin farmaseuttisista pistemaalauksista, mutta se formalehydiin säilötty hai oli kyllä aika ällö. Noin ajatuksena. Hyrr. Koons oli vahvaa itseään, nyt oikeastaan ottaa päähän ettei tullut silloin jokunen aika sitten käytyä katsomassa hänen näyttelyä Helsingissä. Hyvää kamaa, tykkään. Voin kuvitella että eräskin Minna diggailisi tästä kympillä:
(Se on siis niinku terästä. Älytöntä.)

Näyttelyn jälkeen meillä oli jonkun aikaa vapaata aikaa Bregenzissä, nätti paikka kyllä. Vielä isomman kaupungin oloinen kuin Dornbirn, vaikka on oikeasti pienempi. Älytöntä. Kulutin oman aikani lähinnä etsimällä jostain jotain englanninkielistä luettavaa itselleni, mutta en löytänyt mitään. Kirjakaupoista ei löytynyt edes englanninkielisiä lehtiä. Paitsi Cigar Afficiadoa. Älytöntä. Käy vähän tylsäksi lukea sitä yhtä ja samaa Wirediä edestakaisin aamupalaa syödessä.

Dornbirniin palattuamme kävin ekaa kertaa syömässä täällä kebabbia, tai Kebapia niinkuin täällä se kirjoitetaan. Ja ei mitenkään yllättäen se oli huomattavasi halvempaa ja parempaa kuin Suomessa. Parasta moinen, pitää käydä toistekin kyllä ilmanmuuta.

Täältä taas tähän. En enää edes jaksa lupailla niitä kuvia, kyllä ne ehkä joskus tulee. Ja näemmä unohdin guuglata sen Kunsthausinkin teille. Oivoi.

I has become the hipster

Eilen oli jännittävä päivä. Karnevaalit jatkuivat vielä eilen ja jostain syystä osa kaupoista oli kiinni iltapäivän. Tätä asiaa ei tietenkään kukaan ollut viitsinyt infota meille vaihtareille, ja kaiken lisäksi paikallisetkin olivat ihan pihalla että mitkä liikkeet ovat kiinni ja mihin aikaan menevät kiinni. Pienellä jännityksellä siis kävelin tuon 3-4 kilometriä tuonne Messepark-kauppakeskukseen kenkäaleen. Onneksi mesta oli kuitenkin normaalisti auki, joten ei tullut ruumiita.

Niin tosiaan, se kenkäale. Otan osaa jos joku järkyttyy paljastuksesta, mutta mulla on näemmä joku juttu kunnon lenkkareihin. Eli siis niihin sneakkereihin mistä noi ulkomaan kieliset puhuu. Emmä päässyt sieltä alesta ulos ennenkuin olin ostanut kahdet kengät.

Tälläset (50€):
Ja tälläset punasina (30€):
Ilmeisesti musta on nyt tulossa ihan suosiolla joku hipsteri. Asiaa ei mitenkään edesauta se, että annoin parisuhdepuoliskoni täyttää Ipodini matkaa varten ties millä hipsterirokilla. Että täällä on nyt sit nyökytelty päätä The Postal Servicen, The Young Knivesin, The Editorsin ja sen sellaisten tahtiin. Kotiin tullessa pitää sit varmaan ostaa pillifarkut ja palestiinalaishuivi ja mennä Lapkon keikalle pousaamaan. Beware, niinku.

Muuten täällä menee hyvin. Arki alkaa alkamaan ja rutiini iskemään. Tänään ihmeteltiin kurssivalintoja, jotka tein jo Suomessa tietty, mutta nyt piti vähän viilailla kun ei ihan kaikki kurssit mahtuneetkaan ohjelmaan suunnitellusti. Tiputin Red Bull meets Ying and Yang-kurssin pois ja otin tilalle englannin kurssin jossa ilmeisesti on jotain luovaa kirjoittamista. Sen lisäksi pitäisi vielä valita minkä valinnaisen kurssin otan. Systeemi on täällä vähän kumma, ensin pitää ilmoittautua Elective courses-kokonaisuuteen, jonka sisällä sitten erikseen valitaan että minkä valinnaisen kurssin ottaa. Ei hirveen saksalaistatehokuutta tommonen moneenkerta valkkailu.

Muuten koulu tuntuu täällä jännän tehokkaalta. Tentit on lyhyitä ja niissä haetaan eksaktisti oikeaa informaatiota, eikä niinkään mitään lavertelevia esseevastauksia, joissa voi bluffata osaavansa asiat. Hämmentävää oli toisaalta tieto, että jos tentin voi uusia kaksi kertaa, joista viimeinen on suullinen (!) tenttaus. Vielä enemmän hämmentää, tieto että paikalliset oppilaat lentävät koulusta pihalle jos eivät pääse kurssista läpi kolmannellakaan kerralla. Siis yhdestä ryssitystä kurssista lentää pihalle. Kursseja ei siis saa uusia. Onneksi sääntö on ilmeisesti meille vaihtareille lepsumpi (pihalle lentämisen suhteen), vaikkei kai mulla ton suhteen pitäis mitään ongelmia ollakaan.

Hmm. Tältä erää täältä tähän. Huomenna tai myöhemmin tänään jotain täällä otettuja kuvia, mikäli saan aikaan. Eli todennäköisesti kuvia vasta joskus kesäkuussa...

Lyhyesti

Tänään on jopa tekemistä, niin lyhemmin nyt. Aamulla opeteltiin taas saksaa, tällä kertaa jo vähän järkevämpää sisältöä. Joka tosin ei tarkoittanut että vieläkään mitään osaisin. Roope huhuili että paikallisessa ostoskeskuksessa olisi kenkäale, joten suuntaan sinne ihan kohta etsimään itselleni kenkiä. Hot stuff.

Eilen oli tosiaan karnevaalibileet paikallisessa juottolassa. Jotka olivat hyvin karnevaaliset ja hyvin juottolaiset. Ihan kivaa, vaikkei vanha enää tommosia rientoja jaksakkaan. Suurin osa jengistä oli jaksanut pukeutua kunnolla, tosin meidän kämpän jengi repäisi joko jättämällä pukeutumatta tai sitten heittämällä päälleen vaan jotain sattumanvaraista kamaa meidän kämpästä. Anthony pukeutui sieneksi vetämällä tyynyn päänsä ympärille, Roope oli the giant head of David Copperfield, Carlos pukeutui... en oikein tiedä mihin... ja sitä rataa. Mä pukeuduin itsekseni.

Aamulla oli yllättäen aika vähän jengiä poissa. Tosin espanjalaiset ainakin tulivat kämpille vasta joskus puoli kuuden maissa aamulla. Eivätkä yllättäen jaksaneet herätä yhdeksäksi koululle.

Mutta nyt sinne Messeparkiin ostoksille. Huomenna ehkä kuvia. Tai tänään illalla, jos jaksan tulla ihmettelemään vielä sitten.

First day of schule

Ekaa päivää tänään koulussa. Tai paremminkin koululla, ei täällä oikein opetusta vielä ollut. Tämä viikko on ns. orientation programia, jolla orientoidaan meitä vaihtareita täällä olemiseen. Eli käytännössä tutustutaan toisiimme ja kouluun, ja kai meille yritään jotain saksaakin opettaa.

Tänään oli perus "moi mä oon kai ja mä oon suomesta"-menoa ja vähän saksan alkeita... opeteltiin kasvonpiirteiden nimiä. En muista enää mitään. Iltapäivällä sitten IT-jengi tutustutti tietokoneisiin, joka oli periaatteessa ihan jees. Ihan en tosin ymmärtänyt miksi oppilaat laitettiin itse konffaamaan meilisoftia, kun osa jengistä just ja just osaa käyttää tietokonetta ollenkaan. Enkä mä kyl oikein ees tajunnu miksi me edes tehtiin sitä.

Muuten vaihtari jengi näyttää mukavalta. Suomalaisia on kymmenisen neljästäkymmenestä, joten ollaan selvästi isoin ryhmä. Muuten jengiä on Koreasta, Jenkeistä, Meksikosta, Saksasta, Espanjasta, Irlannista, Venäjältä, Tsekistä, Tanskasta, Hollannista ja Marokosta... ja varmaan jostain muualtakin, nyt just ei tule mieleen mitä niitä nyt oli. Niinjoo, se Anthonyn tyttöystävä Unkarista, joka hengaa mukana, vaikkei vaihtari virallisesti olekaan.

Eilinen karnevaali oli aikamoista tylsäilyä. En ymmärtänyt mitään mitä tapahtui, eikä kukaan muukaan tuntunut ymmärtävän. Fiilis vähän sama kuin Suomessa vappuna, tosin vähemmällä tinttaamisella. Tänään illalla on jotkut jatkikset meille vaihtareille jossain keskustan baarissa, eiköhän sinne tule lähdettyä ainakin käymään.

Nyt just ei ole muuta mielessä. Taidampa suoriutua kohti kämppää sitten. Tänään varmaan aloitellaan Heroesia, kun Star Trek loppui eilen. Noh, pitää yrittää harjoittaa parempaa itsekuria kuin noi mun kämppikset. Lainasin niille Heroesin dvdeitä ja tsiigasivat koko sarjan yhdeltä istumalta.

Huijjasin niinku

...pääsihän täältä sittenkin intternettiin viikonloppunakin. Tosin aikamoisilla ninjaliikkeillä, mutta pääsi kuitenkin.

Meidän talo alkaa täyttyä jengistä. Perjantaina saapui Henna Suomesta (tradenomiopiskelija jostain maaseudulta), Anthonyn tyttöystävä Unkarista (joka ei ole edes opiskelija, käsittääkseni aikoo töitä tehdä täällä ollessaan), Christopher Saksasta (sosionomiopiskelija) ja espanjasta Carlos ja joku sen kaveri jonka nimi meni kokonaan ohitse. Carloksen kaveri asuu jotain viikkoja meillä. Ja Christopherillä on maailman älyttömin Phil-Oakley-tukka. Vielä odotellaan taloon Rodjaa (Saksasta muistaakseni) ja Annea Suomesta, ja joskus myöhemmin keväällä paikalle pitäisi pelmahtaa Matthjis (tjsp) jostain päin eurooppaa.

Perjantai ja lauantai on oikeastaan mennyt tylsäillessä. Täällä ei kuitenkaan mainittavasti vielä ole tekemistä. Olen tuijotellut Star Trek: The Next Generationin ykköskautta ja.. nukkunut. En tiedä oikein mistä johtuu, mutta nyt viikonlopun mua on kokoajan nukuttanut. Ei siis väsyttänyt vaan nimenomaan nukuttanut. Kummaa. Oliskohan se tää tietty toimettomuus vai kirpeä alppi-ilma vai ottaakohan keho vaan takaisin näitä parin kuukauden univajeita kun sairastellessa ei saanut juuri nukuttua. Noh, toivottavasti menee ohi eikä koko matkaa nukuta kokoajan.

Tänään sunnuntaina tuolla keskustassa on jotain karnevaalisettiä menossa, jonne ajattelin kohta lampsia. Kävin jo siellä itseasiassa äskön pyörähtämässä, mutta ei siellä vielä mitään tapahtunut. Muutama hassu paikallinen kirmasi hassuissa vaatteissa ympäri katuja ja äänikoneet pauhas jotain paikallista euroviisukamaa. Saapi nähdä minkälaista kamaluutta siellä on luvassa.

Noin muuten täältä tähän tällä kertaa. Ensiviikolla varmaan jotain design-hömppäilyäkin luvassa tänne. Et, oh yeah.

The First Night Out

Jeb. Itävaltagonzoilu jatkuu, tosin pitkälti ilman sitä gonzoilua.

Törmättiin eilen sattumalta täällä koululla vanhempiin vaihtareihin (vanhempiin siis siinä mielessä, että ne ovat olleet täällä pidempään), mukaan lukien liki legendaariseen the irish guy Seaniin (vai Shauniin? en tiedä itseasiassa), joka on ollut täällä niin kauan vaihtarina että on käytännössä vakiokalustoa jo.

Noh, Sean/Shaun järkkäsi sitten ex tempore baari-illan kiinnostuneille, ja sinnehän meidänkin kämpän väki suuntasi illalla. Sinänsähän baarissa käymisestä ei voi hirvittävästi käydä kirjoittamaan, samanlaisia - ellei pahempia - juottoloita ne ovat kuin suomessakin. Illan kiinnostavammaksi anniksi jäikin ylläri tapaaminen Yasminen kanssa, joka oli viime keväänä meidän koululla täältä Fachhochschulesta. Jännä ylläri itse kullekin.

Muutoin, tää Dornbirn on kyllä jännä kaupunki. Asukkaita on vaan vähän päälle 40 tuhatta, mutta tuntuu paljon isommalta mestalta. Vaikea kuvitella, että tämä voisi olla samankokoinen kaupunki Suomessa. Jotenkin tää vaan tuntuu paljon paljon isommalta paikalta kuin mikä tää onkaan. En osaa oikein selittää että miten, mutta niin se vaan on. Mutta se vaan lisää tän paikan viehätystä, omituinen pienisuurikaupunki alpeilla, pakko diggaa.

Lopuksi voisin valittaa vähän näistä Itävaltalaisten näppäimistöistä. Ei mua sinänsä haittaa että täällä on joku ü lisätty tuonne näppäimistön kulmaan, mutta minkä ihmeen takia y ja z on vaihtaneet paikkaa? Z on siis keskellä yläriviä ja y tuolla alarivin vasemmalla. Ihan tyhmää, ei tällaisella kukaan osaa kirjoittaa. Grr.

Täältä tähän väliin tähän. Seuraavan kerran varmaan vasta maanantaina kuulumisia, en ilmeisesti pääse viikonloppuna internettiin käsiksi. Lähden varmaan tästä nyt kohta kuvaamaan kaupunkia mun uudella kameralla!

Un' avventura del Oostria

Vaikka lääkäritädit kovasti yritti vaikeuttaa pakenemista, niin Talonpojan poika on vihdoin Itävallassa. Jalat on maassa turvallisesti ja kuuma on hoteinta.

Kirjottelen tätä koulun (Fachhochschule Vorarlberg tjsp) tietokoneluokassa ja pakko heti myöntää että ikkunasta päivän paisteessa paistattelevat Alpit häiritsevät kovasti keskittymistä. Joten näin ekat sessarit lyhyemmin. Siis noi alpit on ihan oikeasti tossa niin lähellä että ikkunasta melkein yltää kurottamaan ekalle mäelle. Käsittämätöntä. Ja hirmu nättiä.

Säästä pari sanaa: Täällä on kevät. Lunta on vuorten huipuilla ihan piskuisen ja muualla ei sitäkään. Ja kuulemani mukaan sitä ei ole missään vaiheessa ollutkaan. Älytöntä. Ja pirun siistiä. No more toppatakki for me. Laskettelevat asuinkumppanini ovat tosin hieman nyreissään tilanteesta, huhujen mukaan tosin noissa idempänä olevissa hiihtokeskuksissa sitä valkoista kokaiinia jonkun verran on laduilla.

Pari sanaa kämpästä: Täällä on kuin rippikoululeirillä. Ne jotka vielä niin vanhoista asioista muistavat, niin tajuvat varmaan mitä tarkoitan. Ne jotka ei, niin ne ei. Kämpässä on toistaiseksi mukavan väljää, kun kolmasosa jengistä on vasta tullut paikalle. Odottelemme loppuja saapuvaksi tämän viikonlopulla tai ensiviikolla.

Nyt paikalla olevista Roope nyt on Roope ja minä olen edelleen minä. Anthony on amerikkalainen, joka ei näytä osaavan pysyä kotimaassaan vaan jonka on kokoajan oltava jossain ulkomailla. Mukavan oloinen kaveri, eilisilta meni mukavasti sen juttuja kuunnellen. Hurjasti hurjastellut niin nuoreksi jätkäksi (22v). Jännätään josko loputkin kämppikset on mukavia (niitähän on luvassa yhteensä 8...)...

Täältä tähän tällä erää. Lähden takaisin kämpille ihmettelemään miten toi mun pränikkä digikamera toimii. Yritän saada jossain välissä tännekin jotain kuvia siltä.